(Sauva siellä, sauva täällä, kohta ollaan heikolla jäällä...)
Syksy toi muassaan omat kiireensä ja pakotteensa. Oli insinöörityön valmistelua ynnä muuta puhdetta koulun ympärillä. Kun lähes kaikki aika kului opintoihin, suhteemme eli horrostilassa paria poikkeusta lukuunottamatta. Ainoita todella suuria muutoksia tuona syksynä olivat kihlautumisemme ja virallinen yhteen muuttamisemme. Seksuaalisella tasolla suhteemme ei muuttunut mihinkään ja varsinkin sen jälkeen, kun olimme muuttanut omiin oloihimme ei kukaan estänyt meitä nauttimasta toisistamme. Kaikkeen kuitenkin kyllästyy ja pian olimme jo kokeilleet kaikkea. Me enää harrastimme seksiä vain seksin, ei sen takia, että olisimme halunneet nauttia toistemme seurasta. Onneksi oli olemassa Katariina.
Kihlajaiset oli sovittu marraskuun viimeiseen viikonloppuun ja jonkun aloitteesta ne päätettiin viettää laivalla. Ajatus tuntui aluksi varsin hullulta, mutta kun vanhempani lupautuivat sponsoroimaan koko touhun, olimme yhden suuren askeleen lähempänä sen toteutusta. Niinpä viimein kyseistä viikonloppua edeltävänä torstai-iltana olimme Katajanokalla ja valmiina nousemaan laivaan.
Seurueemme koostui kahdeksasta ihmisestä. Mukaan lähtivät meidän lisäksemme: Katariina, Terhi, Aleksi, Taina, Mikko (koulukaverini), Taavi (toinen koulukaveri). Mikko oli urheilullinen ja hänestä huokui tiettyä hyväntuulisuutta maustettuna rutkalla itseluottamuksella. Hän oli kuitenkin liian älykäs rehvastelemaan avuillaan ja siksi kai olin joskus aikoinani hänen kaveripiiriinsä hakeutunutkin. Taavi taasen oli toista maata. Hän oli kuin ?tietokone-nörtin? perikuva. Hän oli seurassa hiljainen seurailija tai ainakin sen kuvan hän antoi itsestään; todellisuudessa, kun tuli aika puhua hän saattoi saattaa Mikonkin häpeään. Enimmäkseen hän kuitenkin näytti juuri siltä, ettei pystyisi elämään ilman tietokonettaan ja jo parin päivän ero siitä saisi hänet sortumaan.
Seurueelle oli varattu kolme A hyttiä. Valtasimme Tiinan kanssa yhden ja loput jaettiin siten, että naiset ottivat toisen ja miehet viimeisen. Kaikki hytit sijaitsivat vierekkäin ja niistä avautui miellyttävä merimaisema, tai tosin kun laiva ei vielä ollut lähtenyt, nyt ikkunasta näkyi sinivalkoinen laiva lahden toisella puolella.
Katselin lähtöä tekevää laivaa ja mieleni täyttyi tietyllä lähdön odotuksella. Käännyin ja katsellessani Tiinaa purkamassa laukkuja käteni hakeutui puseroni povitaskuun ja pysähtyi, ei mitään. Kylmät väreet juoksivat selkäpiitäni, kunnes sormeni ehtivät taskun perimmäiseen nurkkaan ja tavoittivat kohteensa. Olin ostanut sen vaivihkaa jo viikko sitten paikallisesta kultasepän liikkeestä, sillä kuin yhteisestä sopimuksesta halusimme yllättää toisemme näillä pyöreillä lahjoilla.
Kaikki sujui rauhallisesti iltaan saakka ostoksia tehden ja matkantekoa seuraten. Kahdeksasta eteenpäin oli seurueelle varattu ruokailu ja iso kahdeksan hengen pöytä laivan hienoimmasta ravintolasta. Ruokailua seurasi yhteinen siirtyminen yökerhoon. Kaikki tämä sujuikin varsin mallikkaasti ja saavuttuamme aikuisten diskoon alkoi seurueestamme muotoutumaan pareja, jotka puhuivat lähes vain keskenään. Jo hieman humaltunut Mikko oli menettänyt osan järkevästä varovaisuudestaan ja liehitteli Katariinaa. Olin itse Tiinan ja Aleksi Tainan seurassa, joten Taavi ja Terhi muodostivat viimeisen parin.
Aluksi Terhi näytti hyvinkin pidättyväiseltä mutta pian hänkin huomasi, ettei Taavi ollut pelkästään sitä, miltä hän näytti. Pian he olivat kuin vanhat tutut ja juttua tuntui riittävän. Mikko taasen joi lähes kokoajan. Pian hän ylitti Katariinan sietorajan ja huomasi olevansa lähes seuraa vailla, kun tyttö siirtyi enemmän Taavin ja Terhin seuraan. Hän tunsi olevansa hyljeksitty ja lähti seurueesta voippuen kohti toista pöytää. Olisin halunnut hakea hänet takasin mutta Tiina kehotti minua antamaan miehen olla.
Kun orkesteri aloitti ensimmäiset tahtinsa, alkoi seurueesta syntyä heti tanssipareja. Tanssin ensimmäisen tanssini tietenkin Tiinan kanssa ja seuraavan ajaksi teimme parin vaihdon Aleksin kanssa. Taina oli ihan yhtä ihastuttava, kuin ennenkin ja hänen notkeata vartaloaan oli ilo tanssittaa. Puhelimme liikkuessamme niitä näitä ja vielä ennen lopetusta hän muisti kiittää viimekertaisesta ja siitä kuinka heidän suhteensa oli nyt uudessa kukoistuksessa. Kappaleen loputtua sain vielä varsin intohimoisen mutta harmistuttavan lyhyen suudelman.
Terhi oli saanut houkuteltua Taavin lavalle ja niinpä hain vuorostani Katariinaa tanssiin. Hän oli oma itsensä mutta yhtäkkiä kesken tanssin hän muutti ilmettään iloisesta määrätietoiseen ja virkkoi: "Juotuani pari drinkkiä ja katsellessani Terhin kuhertelua, Taavi muuten saanee tänä iltana elämänsä käsittelyn ", hän poikkesi aiheesta virnuillen ja jatkoi, "olen tullut varsin kiimaiseksi." Arvasin mitä seurasi ja olisin lähtenyt hänen seurassaan pois ravintolasta milloin tahansa, ilman sopimustakin, mutten nyt. Katsahdin Tiinaa, hänellä tuntui olevan hauskaa Akselin kanssa ja harkitsin hieman. Viimein ehdotin pientä harhautusta. Katariina tekeytyi huonovointiseksi ja itse lähdin kohta perään väsymykseen vedoten. Tämä oli ehkä turhankin läpinäkyvää mutta ei sopinut, että kihlajaisia juhlittaessa tuleva sulhanen laukkaa vieraissa. Tiinaa järjestely ei ainakaan hämännyt ja sain häneltä lähtiessäni lähes näkymättömän pään nyökäytyksen.
Valitsimme tytöille varatun hytin ja tuskin olimme saneet oven kiinni, kun vaatteemme olivat kasassa lattialla. Tunsimme toisemme jo niin hyvin, että kävimme siekailematta toistemme kimppuun ja kaaduimme yhdelle alasvedetylle sängylle. Pitkänaikaa vain suutelimme, hyväilimme ja puristimme toisiamme kiihkeästi. Hieroin hänen selkäänsä ja pakaroitaan siirtäen kättäni pitkin selkärantaa. Toisella kädellä hieroin hänen niskaansa ja korviaan. Hän ei jäänyt huonommaksi ja vastasi jokaiseen eleeseeni voimallisesti. Teimme lähes tahdottomia liikkeitä ja tunsin kuinka rinnat poukkoilivat vartaloani vasten kiivaan hengityksen tahdissa. Ne olivat uljaammat kuin muistinkaan.
Sen kummemmin mitään sanomatta Katriina siirtyi hitaasti päälleni niin, että hänen kiinteän napakat rintansa olivat rintakehäni kohdalla ja samalla tarttuen miehuuteeni. Hän hieroi terskallani klitoristaan ja sen seutuja kunnes alkoi peruuttaa kalua sisään eloisaan läpeensä. Nautinnollisesti lihamme yhtyivät ja hän äänteli kiimaansa liikkeidensä tahtiin. Ylös alas hän liikkui ja laukesi ensimmäisen kerran. Se kulki läpi koko tytön ja sai hänet hetken vauhtia hidastettuaan kiihdyttämään sitä lisää. Hän siirsi toisen kätensä klitorikselleen ja ääni joka nyt pääsi ilmoille liikkeidemme tahdissa oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Sain pitää varani hieroessani hänen jumalaisia rintojaan, etten heti lauennut ja yritin ajatella välillä jotakin muuta, mutta mitä mutta olisin voinut ajatella kädet täynnä kiimaista lihaa ja kaluni kosteassa kireähkössä lämmössä.
Varoitin Katariinalle laukeavani kohta ja hän vain lisäsi vauhtiaan ja nosti ääntään. Olin itsekin alkanut äännellä ja liikuttaa alaruunistani.
Katariina tuli taas ja en ollut varma oliko se kuinka mones kerta. Koko ruumis hötkyi ja lopulta kiristyi kaarelle. Ääntä sitä piisasi tosin jo hieman käheätä sellaista ja jollakin käytävässä kulkijalla ei varmasti ollut vaikeata arvata mitä hytissä tehtiin. Aloitin loppukirin ja pyrin tunkeutuman niin syvälle kiimaiseen jo hieman raukeaan lihaan kuin pystyin. Hän vastasi samalla mitalla ja olin lähes lamautunut orgasmin sitten tullessa. Usea millilitra itseäni virtasi kohdun suulle emättimen imiessä kalustani kaiken irtoavan.
Tunsin kaikkiin lihaksiini hiipivää raukeiden tuntoa ja vain vaivoin sain pidettyä lähes hervotonta tyttöä päälläni. Päästin hänet makaamaan päälleni ja suutelin hänen täyteläisiä huuliaan. Kiedoin käteni suojelevasti tytön vartalonsa ympärille ja niin nukahdimme sylikkäin ennen kuin edes ehdin vetäytyä tuosta jumalallisen kiihkeästä ja nyt lähes elottomasta lihasta.
Saimme nukkua ehkä noin pari tuntia, kun heräsin siihen, että hytin ovi kävi. Tulijat olivat äänistä päätellen Terhi ja Taavi. Näyttelin nukkuvaa ja Katariinakin oli selvästi herännyt mutta teki saman tempun.
"Tulisitkos käymään hytissäni", kuulin Terhin sanovan.
"Minua väsyttää, palataanko asiaan vaikka huomenna", Taavi vastasi. Hänellä ei tuntunut olevan hajuakaan Terhin suunnitelmista.
"Sinuna minä tulisin, sillä minulla on sinulle jotakin annettavaa", tyttö vastasi tiettyä väriä äänessään. Seurasi pieni hiljaisuus ja vihdoin he tulivat kumpikin sisään.
Nähdessään meidät meinasi Taavi rynnätä naama punaisena ulos hytistä ja vain Terhin nopeasti takanaan sulkema ovi esti paon.
"Älähän panikoi", hän aloitti, riisui paitansa ja jatkoi hienoista kiimaa äänessään, "Siinä on vain minun tuleva sukulaiseni pettämässä siskoani. Ei siinä mitään, onhan hän ollut minunkin kanssani ja sitä paitsi he nukkuvat." Hän vaihtoi aihetta, hieroi rintaansa rintaliivin läpi ja tarttui tärisevään mieheen.
"Sinulle tämä näyttää olevan täysin uuttaa mutta kyllä sinäkin opit, niin ovat ne kaikki tehneet."
En enää näytellyt nukkuvaa ja mitä väliä sillä enää oli. Taavi ei saanut silmiään irti rinnoista. Katselin kuinka rintaliivit vaipuivat lattialle ja tunsin eloa paisuvaisissani. Myös Katariina huomasi sen sillä terskani oli kuin olikin kuin ihmeen kaupalla vielä hänessä. Katariina halusi kuitenkin lähteä suihkuun ja liukui äänettömästi päältäni. Tunsi itsekin tarvetta pesulle, joten nousin nopeasti ja keräsin vaatteeni lattialta. En mahtunut Katariinan kanssa hytin pieneen suihkuun niinpä halusin mennä omaan hyttiini. Tottakai olisin voinut myös odottaa vuoroani mutta seurani olisi voinut antaa lisäpaineita Taaville, joka oli juuri parhaillaan tutustumassa Terhin alaruumiiseen.
Aukaisin oven ja varmistin, ettei käytävällä ollut ketään. Sitten luikahdin viereiseen hyttiin. Se oli tyhjä. Sen enempiä miettimättä suuntasin suihkuun. Kun parinkymmen minuutin päästä tulin ulos hytistäni uusi vaatekerta ylläni ja suunnistin kohti naapurihyttiä, hoippui Mikko kohti hyttejä hakien tukea noin kolmekymppisestä ruskeaverisestä uhkeat muodot omaavasta naisesta. Mikolla oli arvioinut kuntonsa runsaasti yläkanttiin kysyessään seuralaistaan hyttiin ja näytti nyt olevan lähinnä vain valmis nukkumaan. Sänkyyn hän oli halunnutkin muttei varmasti nukkumaan. Miesten hytistä kuului epämääräisiä ääniä, joten katsoin parhaaksi ohjata hänet oman hyttiini. Sillä hetkellä kun hän kosketti lakanoita oli jo sikeässä unessa.
Kiitin ruskeaveristä naista avusta ja hän soi minulle pikaisen hymyn. Hänkin oli selvästi juonut jotakin illan aikana. Hänen ilmeensä ja eleensä kuvastivat pettymystä ja alakuloa. Minun kävi ressukkaa sääliksi, hän oli kaavaillut Mikosta seuraa itselleen ja nyt saisi mennä yksin nukkumaan. Yritin lohduttaa selvästi alakuloista naista ja pidin hänelle seuraa. Otin hänen kädestään ja istuimme varmaakin puolisen tuntia nukkuvan Mikon vieressä.
Nainen kertoi omista elämänkohtaloistaan ja uskoutui minulle, kuin vanhalle ystävälleen. Tirautettuaan muutaman kyyneleen hän viimein nousu ja alkoi tehdä lähtöä kohti hyttiään. Viimein hän kääntyi ja kysyi, josko haluaisin pitää hänelle seuraa myös loppuillan hänen hytissään. Tunsin olevani jotenkin vastuussa kaverini tekosista ja sieluni sopukoissa vanha eläimellinen himokin alkoi tunkea myötätunnon sekaan.
Hänen C hyttinsä oli autokannen alla ja saavuttuamme sinne hän kaivoi kassejaan ja loihti esille kaksi pulloa varsin vahvaa siideriä. Siideri aiheuttama hienoinen nousuhumala kirvoitti kielenkatojani ja kerroin elämästäni naiselle varsin avoimesti. Kerroin ehkä enemmän kuin olisi ollut hyväksi ja jopa kuvailin suhdettani Katariinaan varsin tarkasti.
Nainen oli ilmiselvästi saanut lisää itseluottamusta ja meni suoraan asiaan: "Haluatko rakastella kanssani?", hän kysyi. "Jos ei muusta syystä niin sitten edes säälistä." Kieltämättä tunsin sääliä tätä naista kohtaan mutta en tehnyt sitä säälistä vaan kasvaneesta himosta.
Eipähän tuo teko varmasti ollut niitä kaikkein hohdokkaimpia, sillä tavallaan minä käytin hyväkseni hänen ?avutonta? tilaansa, mutta ?what a hell? kyllähän me kummatkin siitä kuitenkin nautimme.
Kello oli jo paljon kun seuraavana aamuna heräsin vieraan naisen hytistä. Hieman vastahakoisesti luovuin hänen ison ruumiinsa lämmöstä ja kävin suihkussa. Puettuani vielä ennen lähtöäni muistin, etten ollut kysynyt hänen nimeään.
"Marika", nainen vastasi unenpöppöröisellä äänellään ja vilkutti hymyillen minulle poistuessani.
Saapuessani hyttiini Mikko nukkui vielä mutta Tiinaa ei näkynyt missään. Suuntasin naisten hyttiin. Siellä Taavi lekotteli Terhin kassa ja Katariina oli jo lähtenyt. He eivät tienneet missä Tiina oli, joten suuntasin seuraavaksi miesten hytille. Siellä hän vihdoin löytyi, Aleksin ja Tainan kanssa samasta vuoteesta. Kaikki kolme nukkuivat vaikka laiva oli ollut satamassa jo jonkin aikaa. Toisaalta laivahan lähtee takasin vasta kuudelta illalla, joten aikaa on.
En ollut aikonut mennä maihin ollenkaan, mutta kun tapasin Katariinan yläkansilla hän sai minutkin houkuteltua lähtemään. Suuntasimme siis tuohon jo minulle edellisiltä matkoilta varsin tutuksi tulleeseen naapurimaan pääkaupunkiin.
Ensin suuntasimme vanhaan kaupunkiin ja kävimme muutamassa pikkupuodissa. Ostimme tuliaisia ja kävimme syömässä. Käväisipä hän myös seksikaupassa ostamassa omien sanojensa mukaan tuliaisia äidilleen. Törmäsimmepäs myös tuttuihin, Tiina oli lähtenyt Tainan kanssa liikkeelle ja lopun päivän vietimme kaupungilla heidän seurassaan.
Kun sitten kello alkoi näyttää viittä kömmimme takaisin laivalle ja aloimme valmistautua iltaa varten, olihan tämä se ilta, jolloin näin kaveripiirissä varsinaista kihlautumista juhlittaisiin. Pöytä oli taas varattu kahdeksaksi.
Pieniä hupipuheita pidettiin ja laseja nosteltiin. Sormukset vaihtoivat omistajaa ja niin olin merkitty loppuelämäkseni.
Tällä kertaa Mikko näytti välttävän samanlaista juomista, kuin edellisenä iltana. Olinkin neuvonut häntä tekemään niin ja lisäksi pyytämään anteeksi Marikalta. Sen hän tekikin ja jossakin välissä iltaa he vetäytyivät yökerhosta. Taavi oli silminnähden muuttunut ja hän näytti siltä, että ehkä eläisi vielä päivän ilman tietokonettaan. Hänen päässään eivät bitit enää singahdelleet vaan paljon maallisemmat asiat. Toivoin vain, ettei Terhin käsittely mitenkään vahingoittaisi ystäväni henkistä tasapainoa.
Kun ilta alkoi taittua pyysi Katariina minua ja Tiinaa mukaansa hyteille. Pyysimme anteeksi aikaista lähtöämme ja sukelsimme naisten hyttiin. Siellä hän kaiveli ostoksiaan ja löysi äidilleen ostamansa tuliaisen.
"Enhän minä voi antaa hänelle tuliaista, jos en tiedä, millainen se on", hän sanoi ja hymyili.
Paketista nousi kaksi sauvaa; toinen oli kevyehkö muurinmurtaja ja toinen joustava kaksipäinen vähän kevyempi mutta pidempi. Paksuutta isommalla oli vähintäänkin saman verran, kuin sillä pullolla, jota Katariina aikoja sitten kokeili.
"Ehkäpä te voisitte auttaa minua...", hän lisäsi ja alkoi riisuutua.
Katariina kävi jo varsin kuumana ja oli selvästi valmistautunut tapahtumaan ja nostanut mielessään kiimaa ollakseen valmis taistoon. Myös itse riisuuduimme. Tyttö kävi kontilleen ja viittoi kohti ohuempaa sauvaa. Tiina pujottautui tytön alle niin että pääsi 69 asentoon ja alkoi hyväillä hänen kiinteitä rintojaan ja poimujaan saaden takasin samalla mitalla.
Otin sauvan käteeni sen kummempia arkailematta aloin sovittaa sitä pian laukeavaan tyttöön. Työnsin hitaasti sauvan niin syvälle kuin se meni hellien samalla herkkää klitorista. Hän huusi ja tuli ennen kuin ehdin vetää sitä ulos.
Näky oli riettaudessaan sanoinkuvaamaton ja minulla seisoi yhä järeämmin. Onneksi Tiina kurottautui niin, että otti kaluni suuhunsa; aloin todellakin päästä tunnelman.
"Nyt, työnnä toinen pää toiseen reikään", hän voihki ja oli kaivanut jostakin tuubin liukuvoidetta.
Tein työtä käskettyä ja valutin runsaasti voidetta hänen peräaukolleen ja käänsin sauvan toisen pään kohti piukkaa maaliaan. Ei se ihan helposti onnistunut ja meni hetki kunnes pää oli kokonaan lähes uikuttavan nuoren naisen perässä. Hitaasti työnsin vartta eteenpäin kunnes koko komeus oli hänen kahdessa reiässään. Tiina imi ja liikutti huuliaan kaluni vartta ja aloin olla pian valmis loppulaskentaan. Lisäsin alavartaloni liikehdintää ja tulin niin, että melkein unohdin tehtäväni ja upotin hampaani Katariinan kiinteään ahteriin.
Alkaessani liikuttaa sauvaa Katariina yhtäkkiä siirsikin vapisevan kätensä sauvan kaarelle ja työnsi sen takain niin syvälle kuin mahdollista. Sitten hän nousu hieman epävarmoille jaloilleen ja yritti kävellä pitäen yhä kaaresta kiinni. Ensin hieman epävarmoin askelin hän kävi hytin päästä päähän ja pysähtyi nauttimaan tuntemuksistaan.
"Lähdetäänkö tanssimaan", hän kysyi minulta hieman lisää liikkumista harjoiteltuaan.
Sen kummempia siistiytymättä puimme päällemme ja autoimme housut Katariinan päälle. Sauva pysyi loppuen lopuksi varsin tanakasti paikallaan ja farkut riittivät varmistamaan sen. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut palasimme pöytäseurueeseemme.
Katariinan punakat posket, pienet ylimääräiset liikkeet istuessaan ja ilmeet eivät kertoneet muille mitään erikoista mutta jo asian ajattelu tuotti minulle suurta tuskaa jalkovälissäni. Myös Tiinan posket punottivat. Orkesterin aloittaessa uutta kappaletta en ehtinyt pyytää häntä tanssiin, sillä Taavi ehti ensin. Katsahdin Tiinaan ja kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme parin perään. Kyseessä oli kevyehkö disco jumputus. Katariina nautti silminnähden tanssista, jopa liian hyvin sillä hän näytti muutaman kerran saavan jonkinlaisen kohtauksen. Hän äänteli jotain ja yhtäkkiä painoi yllättyneen Taavin itseänsä vasten ja antoi tälle kiihkeän suudelman; ja jo yhden kappaleen jälkeen hän samein silmin pyysi partneriaan viemään hänet takaisin pöytään. Taavin kasvoilla kuvastui selvä huoli, kun hän talutti avustuksellamme voipunutta tyttöä pois tanssilattialta. Myös muut katselivat tyttöä kummaksuen.
Sen kummemmin muille tekemisiään selittämättä Katariina pyysi meitä auttamaan hänet takain hyttiinsä. Tyttö sai illan viimeisen kouristuksenomaisen orgasminsa, kun saavuimme hytin ovelle. Siinä viimeisessä huumassa hän käytti lähes loput voimavaransa ja oli todella kantokunnossa. Tyttö värisi vielä, kun saimme hänet sängylle makaamaan ja housut pois jalasta. Sauva oli vielä tiukasti kiinni hänen kuumassa ja nyt jo todella kosteassa lihassaan. Vetäessäni sauvaa hitaasti pois huomasin koko jalkovälin olevan yhtä vaseliinin ja liman sekamelskaa.
Viimein koko sauva oli ulkona ja Katariina reagoi siihen hyvin laimeasti; hän vain makasi lopen uupuneena eikä tiennyt mitään maailman menosta.
Tiina sen sijaan tiesi. Hän oli sillä välin riisuutunut ja kaivanut esille sen toisen sauvan. Hän oli jo ehtinyt hieroa hieman vaseliinia siihen ja piti sinä nyt lattialla pystyssä kyykistyen sen päälle. Sen kummempia epäröimättä hän osutti sauvan kiilamaisen pään suoraan kohti kosteaa häpyään. Kuin kivettyneenä seurasin kuinka pää hävisi kultani vaativaan läpeen. Pikkuhiljaa nainen lipui kohti lattiaa pidätellen hengitystään ja vikisten. Aina välillä hän piti pieniä luovia taukoja taivuttaen joko päätä taakse ja huudahdellen onnesta tai sitten vain vikisten hiljaa.
Kun runsas puolet sauvasta oli sisällä Tiina loi minuun anovan katseensa ja niinpä riensin hänen avukseen.
Jälkikäteen Tiina kertoi, ettei ollut osannut vain nauttia tilanteesta. Hän pelkäsi paikkojensa kestävyyttä ja järki oli kokoajan kehottanut häntä poistamaan tuo vieras esine, mutta siltikin se sai hänet tuntemaan jotakin erittäin kiihottavaa. Tosin enpä hän enää yrittänytkään mitään vastaavaa pitkään aikaan.
Yllätyksekseni kaikki olivat valmiina seuraavana aamuna astumaan laivasta. Katariina oli hieman kalpea mutta jaloillaan. Mikon silmät punoittivat. Haukotteleva Taavi ei saanut silmiään eroon Terhistä, joka oli hänkin hieman väsyneen näköinen. Aleksi näytti nukkuneelta ja piti virkeästi samassa kunnossa olevan Tainan kättä. Itse Tiinan kanssa taisimme näyttää lähinnä unissakävelijöiltä; tuo yöuni, kun oli jäänyt tällä reissulla hyvin vähiin. Pyörrytti mutta ei auttanut, kotiin olisi selvittävä.
Kun sitten viimein saavuimme kotiin lauantaina puolen päivän aikoihin, totesimme, että voisimme nukkua vain muutaman tunnin, sillä kihlautumistamme oli tarkoitus juhlia perheen kesken vielä samana iltana. Seuraava päivä ei tuonut juurikaan helpotusta, sillä silloin lähdimme koko porukalla juhlimaan tapahtunutta Tiinan vanhempien maatilalle. Jotenkin me vain siitä selvisimme.
(Tässä välissä lienee syytä lisätä, että seuraavassa luvussa tulen kokeilemaan uusia kirjoitustekniikoita; olisikohan ruumiista irtautuminen oikea termi? Huomaa myös, ettei oikea E-pilleri toimi, kuten kerron tarinassa.)
"Voisitko tulla heti tänne?", hänen äänessään oli tiettyä käskevyyttä ja sanat tulivat erittäin kiihkeässä tahdissa. Ennen kuin ehdin mitenkään reagoida sanottuun, alkoi langan toisesta päästä kuulua huutoa. Sen kummemmin mitään ymmärtämättä yritin mahdollisimman rauhallisella äänellä kysellä, mitä oli pielessä. Ihmettelinpä myös, mikä sai hänet soittamaan juuri minulle hädässään.
"Tule tänne niin sittenpä näät", hän vastasi ja sulki kiireesti puhelimen.
Oli 22. päivä joulukuuta. Kello oli 10 aamupäivällä ja olin herännyt suoraan sängystä puhelimeen. Meillä oli tarkoitus viettää joulun pyhät maalla Tiinan kotona. Alkuperäisissä suunnitelmissa meidän piti lähteä sinne jo samana päivänä, jotta olisimme voineet auttaa joulun valmisteluissa; nyt se saisi jäädä. Oikeastaan melkein koko joulu meni pilalle, mutta eipäs mennä asioiden edelle.
"Kuka se oli?", Tiina kysyi unisesti lakanoiden välistä. Hänen hiuksensa olivat, kuin pitkän unen jäljiltä (no, no niinhän ne olivatkin) ja harottivat ympäriinsä. Olihan tuo näky jo tuttu, mutta silti se yhä jaksoi hymyilyttää ja sain kiitokseksi tyynyn päin naamaani. Nappasin toisen tyynyn ja sipaisin sillä leveästi virnuilevan tytön nenänpäätä; mitäs muuta siitä seurasi, kuin tyynysota. Telmimme hetken, kuin kaksi pahaista kakaraa ja viimein antauduin, koska tiesin, että hän nauttisi voitostaan.
Tiina selätti minut ja istui itse vatsani päälle. Hän kuulutti voittoaan iloisesti iloille ja uhkasi minua tyynyllään.
"No, kuka se oli?", hän kuulusteli leveästi hymyillen. Olin jo ehtinyt unohtanut lupaukseni lähteä. En kuitenkaan halunnut pilata tunnelmaan antautumalla liian helposti ja olin tekevinäni vastarintaa.
Otin kiinni Tiinan käsivarsista ja työnsin niitä ylöspäin. Hän ei kuitenkaan jäänyt huonommaksi vaan alkoi painaa käsiäni jaloillaan ja sai kuin saikin otteeni kirpoamaan. Leveä voiton hymy alkoi hiipiä hänen jo ilakoiville kasvoilleen ja tyyny siirtyi lyömävalmiiksi.
"Joko kerrot kurja, kuka se oli?" hän henkäisi ja veti tyynyä jos mahdollista vieläkin lyöntivalmiimpaan asentoon. Odotapas, kun päästään ulos saat komeat lumipesut. Äh, eihän ulkona ole lunta mutta ehkäpä asia vielä korjautuu, ajattelin voitonvarmasti mutta kuin antautuen kerroin lopulta soittajan olleen Anna, Katariinan äiti.
"Mitähän asiaa hänellä meille on!?! Sinnekös sinä lupasit mennä?", hän tiedusteli yhä tyyny vaarallisesti heiluen. Myönsin asian pääni nyökäytyksellä ja kerroin kaiken mitä sain selville puhelimessa, eli lähes en mitään. Tiina näytti mietteliäältä ja sanoi viimein: "Ehkäpä meidän on paras lähteä katsomaan, mitä on hätänä." Meidät, tiedustelin häneltä, sillä muistaakseni vain minut oli kutsuttu.
Tyyny huojui taas uhkaavasti ja katsoin parhaaksi antaa periksi. Kehotin häntä myös hetimiten nousemaan pois vatsaltani, sillä hän painoi enemmän, kuin muistinkaan. Tyyny läjähti päin naamani, kuin, no kuinka tyyny nyt vain voi. Sen liitokset repesivät ja kaksi hölmistynyttä telmijää peittyivät kevyeen untuvaan.
Kesti tietysti aikansa laittautua kuntoon, mutta jo kuitenkin ennen yhtätoista olimme määränpäässämme. Anna oli meitä vastassa.
"Kiitos kun tulit", hän huoahti ja katsoi sitten hieman merkitsevästi Tiinaa ja jatkoi, "Jospa sinä Tiina jäisit odottamaan kanssani, kun tuo sinun kihlattusi jatkaa yksin Katariinan luokse." En aivan tarkkaan muista, mitä silloin ajattelin mutta aavistin jotakin hyvin synkkää.
Naisten jäädessä olohuoneeseen suunnistin kohti Katariinan huonetta ja löysin tämän makaamasta sängyllä. Hän oli ilmiselvästi itkenyt.
"Oi voi, äiti meni heti kutsumaan sinut", hän nyyhkytti ja alkoi taas vuodattaa kyyneliä. Tämä ei ollut mitenkään tavallista aina niin hyväntuuliselle tytölle. Hän nousi vuoteelta, painoi päänsä rintaani vasten ja jatkoi: "Minä... minä taidan olla... ?byhyy? ...raskaana..." Sanat eivät heti painuneet tajuntaani mutta kun niin tapahtui ne vyöryivät ylitseni kuin hyökyaalto ja jalkani meinasivat pettää. Sain hädintuskin sanaa suustani ja silti olisin halunnut kysyä tuhatta asiaa samanaikaisesti. Mahdotonta, oli kuitenkin ainoa sana, jonka sain ulos. Vai oliko, kihlajaiset olivat runsas kolme viikkoa sitten.
"Oo.. otan pillereitä", hän sopersi, "mutta, mutta... kuukautiseni eivät aa..lkaanee..t tauolla enää, ?nyh? enää normaalisti..." Hän niisti nenäänsä ja jatkoi: "... ja arvaappas kuka on, on lapsen isä" Minun ei todellakaan tarvinnut sitä arvata sillä olin tiennyt sen heti.
Olin saapunut pisteeseen, jossa koko mennyt elämäni pyöri yhtäkkiä ympärilläni ja sen muovaama tulevaisuus näytti vielä hetki sitten aivan toiselta. Niin, seksin pohjimmainen tarkoitushan on tuottaa jälkeläisiä mutta nyt ensikerran jouduin miettimään myös lihallisen himon toista puolta. Mitä minä nyt tekisin? Pitäisikö minun jättää hänet niin kuin käytetty kondomi ja kuvitella, että omapahansa on muksunsa? Ei sitä minä en voisi tehdä. Pitäisikö minun erota Tiinasta ja mennä Katariinan kanssa vihille? Ei onnistu. Kaksiavioisuus? Hmmm, kirkolla taitaa olla jotakin sitä vastaan. Adoptio? Ei. Abortti? Ei, tuskinpa sekään kävisi. Mitä minä nyt teen?
Näitä ajatellessani puristin tyttöä yhä tiukemmin itseäni vasten ja hellin tämän tuuheaa päälakea. Minusta aviottoman lapsen isä. Maistelin ajatusta eikä se oikein tuntunut sopivan minulle. Ei sellaista voi minulle tapahtua.
Entäpä sitten Katariinalle. Hän oli vasta lukiossa toisella eikä lapsi sopisi hänen kuvioihinsa. Ei todellakaan. Abortti pälkähti toistamiseen mieleeni. Olisiko se sittenkin ratkaisu? Ei ellei hän sitä todella itse halua.
Katariina oli jo hieman rauhoittunut ja niinpä yllätin itseni sanomalla hänelle, jotta huolehdin lapsesta, jos se kerran on minun. Mitä minä niin sanoin, enhän minä sitä ollut ajatellut. Vai olinko? Ylpeydentuntoni ja halu kantaa vastuu teoistani olivat yhtäkkiä saaneet minusta niskalenkin ajattelematta tytön kohtaloa.
"Entä Tiina?", hän kysyi vielä varsin epävarmalla äänellä. Aivan Tiina, no jos hän rakastaa minua hän hyväksyy asian, ajattelin ääneen. Tyttö näytti heti paljon tyynemmältä mutta minä en.
Siinä me seisoimme, kun Tiina ja Aleksi tulivat huoneeseen. Tiinan hieman vaivautuneesta ja tiukasta ilmeestä arvasin jonkun kertoneen uutisen hänellekin. Eikä Aleksikaan loistanut onnea tulevasta enoudestaan, kaikkea muuta.
"Minä toin apteekista ne kokeet, mitä pyysit. Kysyin vielä ihan vartavasten, jotta ne sopivat pillereitä syövälle naiselle." Hän ojensi pienen muovikassin siskolleen, joka otti ne kiitollisena vastaan ja alkoi suunnistaa kylpyhuonetta kohti. Jotenkin minun ei vielä tehnyt mieli joutua Tiinan kanssa kahden mutta jos pitkittäisin asiaa se vain pahenisi.
Hetken päästä olimme kahden. En saanut päälleni saarnaa enkä syytösten vuorta vaan hänkin alkoi itkeä itseäni vasten ja puhelemaan samoista asioista, joita mietin itsekin hetki sitten.
Katariina harppoi pussi kädessä yläkertaan. Jos minusta kerran tulee äiti, voisin edes alkaa käyttäytyä sen arvoisesti.
Kylpyhuoneeseen saavuttuaan hän riisuuntui ja sattui näkemään kuvansa peilistä. Milloinhan se alkaa näkyä, hän ajatteli ja tarkkaili vatsaansa peilistä; mitään merkkejä raskaudesta ei vielä ollut nähtävissä. Hölmö, hän torui itseään, ei se näy vielä vähään aikaan. Hän siirsi kätensä rinnoilleen. Olivatko ne jo kasvaneet, niiden pitäisi kasvaa raskaana ollessa. Äh, ei sekään tapahdu vielä aikoihin, hupsu tyttö. Aivan sen kummempia ajattelematta hän viimein siirsi kätensä jalkoväliinsä ja tunnusteli sitä. Täältäkö se sitten tulee, miten niin iso voi mahtua ulos? Hän työnsi kaksi sormea emättimeensä ja tunsi kuinka näin äkkiseltään niissä oli tarpeeksi kokoa täyttämään hänen synnytyskanavansa. Lapsen pää on kahden nyrkin kokoinen, hän ajatteli ja veti kummatkin kädet eteensä nyrkissä vastakkain. Puistatus kävi läpi koko tytön.
Aleksin tuomassa pussissa oli kaksi ei raskaustestiä. Kummatkin mittasivat eri aineiden esiintymistä virtsasta ja niitä kehuttiin lähes 100 prosenttisen varmoiksi. Mainokset ovat mainoksia mutta jos kaksi eri testiä antaa saman vastauksen ehkäpä siihen on uskominen.
Hän luku käyttöohjeet tarkasti ja kävi toimeen. Hän oli koko aamun pidätellyt tätä hetkeä varten ja sain käyttöönsä ns. Aamuvirtsaa. Sitä sitten tiputettiin tippoja muutamaan paikkaan pieniin rasioihin ja vain odotettiin tuloksia pari minuuttia.
Joskus parikin minuuttia on pitkä aika. Siitä kirjoitetaan paljon, että joskus minuutti saattaa tuntua tunnilta. Ja vaikka yleensä odottavan aika on pitkä, ei tällä kertaa. Katariinalta meni aivan huomaamatta omissa maailmoissaan viisi minuuttia ennen kuin hän huomasi katsoa tuloksia.
Anna oli vihainen. Hän vain ei oikein osannut suunnata vihaansa kehenkään. Kukaan ei ollut tehnyt mitään virhettä tai toiminut väärin. Hän itse valvoi tyttärensä pillereiden syöntiä ja kannusti tätä nauttimaan ruumiinsa antamista iloista. Tuleva isä oli vain olut tuon toiveen toimeenpainija, voiko häntäkään syyttä mistään.
Hetkinen, hän yhtäkkiä huomasi, oliko hän itse syyllinen kaikkeen tähän? Tulisiko hänen olla itselleen vihainen. Hänhän oli kaiken sen alku ja juuri; kannustus ja esimerkki. Katariinahan ei koskaan ole tavannut oikeaa isäänsä. Tosin eipä Anna enää sitä muistanutkaan, kuka se oli.
"Hei, maa kutsuu", Aleksi oli hiipinyt ajatuksiinsa vaipuneen äitinsä vierelle. Huomattuaan saaneensa äitinsä huomion hän jatkoi: "Jos tuo ketale tekee jotakin epäkunniallista Katariinaa kohtaan, minä tapan sen häntäveikon."
Anna järkyttyi poikansa sanoista ja yritti liennytellä tämän uhmaa: "Älä sekaannu siihen. Anna heidän selvittää asia keskinään."
"Mutta...", mies yritti vastustaa äitiään.
"Äläkä unohda, että sinäkin olet avioton lapsi ja hyvinhän minä onnistui. Vai mitä?"
Aluksi en oikein osannut paikallistaa, mistä ääni tuli. Se ei oikein kuullostanut ihmisen päästämältä enkä ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa. Päästyämme vihdoin ulos Katariinan huoneesta huomasin äänen tulevan yläkerrasta ja selkäpiini alkoi hiipiä pelko siitä, että Katariinalle oli tapahtunut jotakin sillä nyt ääni näin lähempänä kuulosti huudolta. Akseli oli jo puolivälissä yläkertaa ja itse loikin hänen peräänsä. Kylpyhuoneen ovi oli lukossa. Tarvittiin pari napakkaa potkua, jotta se antoi periksi ja ryntäsimme lähes rinnakkain sisään. Anna ja Tiina seurasivat tiiviisti perässä.
Katariina sätki selällään kaakelilattialla aivan alastomana. Ei minkään kohtauksen seurauksena vaan pikemminkin iloinen virne naamallaan. Hän viittoi sanattomasti kohti testereitä ja jatkoi menoaan. Kumpikin testipala näytti punaista. Aleksi kaivoi ohjevihkosen esille ja selasi.
"Punainen... punainen, ah tässä", hän löysi hakemansa ja jatkoi lukemalla ääneen, "virtsassa raskaudesta kertovia aineita...". Aleksi piti pienen tauon.
Se siitä sitten, ajattelin mutta samalla ihmettelin Katariinan käytöstä.
"...jos väri on violetti", hän kohta jatkoi, "niin myös toista ainetta, jota taas ei ole ehkäisypillereissä löydy mutta jota raskaana oleva keho tuottaa, löytyy." Hän nosti ääntään kohti viimeisiä sanoja ja näytti lähes yhtä iloiselta kuin siskonsa. Yhtäkkiä hän katsoi siskoaan, huomasi ensimmäisen kerran tämän olevan alasti ja nappaisi seinältä pyyhkeen, jonka sitten heitti tytön päälle.
"Älä viitsi", Katariina aloitti viskaamalla pyyhkeen päältään, "kyllä he kaikki ovat nähneet minut alasti ennenkin."
Yhtäkkiä hänen ilmeensä vakavoitui ja hän tunnusteli alavatsaansa.
"Tuota", hän aloitti lähes nolona, "nyt te kyllä voisitte jättää minut yksin sillä minusta tuntuu että sain kuukautiseni takasin."
Oli jouluaattoaamu. Katariinan ensimmäinen näky sinä päivänä oli lumen koristelema ikkuna ja sen läpi näkyvä lumisade. Valkea joulu, me saamme valkean joulun. Vaikka ei hän ollutkaan enää pitkään aikaan sen kummemmin juhlinutkaan joulua eikä se merkinnyt hänelle muuta, kuin yksi juhlapäivä muiden joukossa, joulun tulisi olla valkea. Niin ainakin kaikki hänen lapsuutensa joulut olivat olleet, siis ne jotka hän muisti.
Lapsuus, lap... . Hänen mielensä pysähtyi. Miltähän joulu lapsen kanssa tuntuisi? Aivan kuin vahingossa hänen ajatuksensa harhautuivat yhtäkkiä tuohon hieman arkaan asiaan, aivan kuin niin monesti ennenkin näinä päivinä. Tuntui taas, kuin häneltä olisi puuttunut jotakin. Jotakin, jolle ei löytynyt nimeä. Tunne alkoi jostakin hyvin syvältä hänen kehostaan ja tuntui aina hiusten latvoihin saakka.
Sitten seurasivat itsesyytökset. Minä tein itsetäni todellisen narrin, hän ajatteli ja huokasi. Katse kiersi pitkin huonetta, kunnes se sattui taas ikkunaan; lumihiutaleiden rauhallinen liike sai hänet hieman rauhoittumaan.
Irrottamatta katsettaan ikkunasta Katariina pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja yritti ajatella jotakin muuta. Hänen mieleensä iskivät tapahtumat laivalla ja hän huimasi yllätyksekseen olevansa pian hyvin kiihottuneessa tilassa. Hän ei ollut edes ajatellut seksiä muutamaan päivää mutta yhtäkkiä hän oli täynnä kaipuuta fyysisestä kontaktista.
Aivan kuin huomaamatta toinen käsi hakeutui kohti jalkoväliä ja lopullista kohdettaan klitorista. Toisella kädellään hän helli rintojaan. "Aah!", pääsi hänen huulistaan ja pikkuhiljaa, ilman mitään kiirettä hän jatkoi tointaan, kunnes siirsi toisenkin kätensä valkoväliinsä alkaen hieromaan pakaroitaan ja välilihaa.
Hänen pussinsa nousi, hengitys voimistui ja liikkeensä kävivät voimallisemmiksi. Orgasmi alkoi kasvaa hänen kiihkeässä kehossaan ja viimein se tuli kuin hyökyaalto huuhtoen aikaisemmat tuntemukset pois.
Rinnat elivät vartalon liikkeiden tahdissa. Nännit olivat, kuin nousseet horroksestaan ja kerjäsivät huomiota osakseen. Katariina kostutti sormenpäänsä jalkovälinsä nektarilla ja alkoi hieroa nänniensä ympäristöä pyörivällä liikkeellä. Hän nosti rintojaan ja sai kuin saikin lipaistua kielellään niiden päitä.
Nyt Katariina oli todella kiimainen. Voimallisesti äännellen hän ilman mitään varovaisuutta siirsi toisen kätensä takaisin jalkoväliinsä ja ratsasti uuden hurmion harjalla.
Katariinan toinen käsi alkoi nyt hakea määrätietoisesti häpyhuulten herkempiä kohtia toisen hieroessa klitoriksen poimua. Vauhti kiihtyi ja lennätti hänet huipusta huippuun onnesta voihkien. Hän jatkoi, kunnes hänen kätensä kirposivat ja koko haarus oli yhtä turtaa värinää.
Koko tytön valtasi yleinen raukeus. Aivan kuin hänen päällensä olisi satanut lunta. Lunta, joka peitti hänet ihanaan ja turvalliseen lämpöön.
Äiti, sataa lunta..., oli hänen viimeinen ajatuksensa, ennen kuin se peitti hänet kokonaan ja todellisuus häipyi unen rajan tuolle puolen.
Nyt minulla on hyvä mahdollisuus, ajattelin lähestyessäni Tiinaa takaapäin. Kädessäni kourallinen uutta lunta astuin varovasti jäljellä olleet kaksi askelta. Yksi, kaksi, Ja siinä se oli, tytön toppatakin avoin kaulus. Sen kummempia kursailematta levitin aukkoa toisella kädelläni ja toisella lapoin lumen perinpohjaisesti säikähtäneen naisen iholle.
Kirkaisu kuultiin varmasti naapuripitäjässä saakka. Tiina alkoi tempoa itseään kiivaasti. Viimein pahimmasta pelästyksestä toivuttuaan hän loi minuun katseen, joka olisi sulattanut jäänkin. Jostakin syystä tunsin oloni hieman levottomaksi mutta huulilleni pyrki tyhmänrohkea hymy. Hänen kasvonsa kuvastivat silmitöntä raivoa ja niinpä karmeasti äännellen hän nelisti kimppuuni.
Katsoin siinä vaiheessa parhaaksi ottaa jalat alleni ja lähdin juoksemaan auratulta tieltä kohti umpihankea Tiina pari askelta perässäni. Juoksin ja nauroin. Hän ei nauranut mutta saavutti minua sentti sentiltä naama irvessä.
Saatoin jo tuntea Tiinan käsien hipaisun selässäni, kun yhtäkkiä menetin tasapainon jalkani tarttuessa lumen alle jääneen oksan alle. Lensin pää edellä lumihankeen ja jalkani samalla vapautuessa liuuin muutaman metrin mahallani kevyessä pakkaslumessa.
Tiina ei ollut enää vihainen vaan katseli minua ilkikurisesti virnuillen. Sitten hän osoitti minua sormella ja alkoi avoimesti nauraa. Vasta kun naamaani alkoi polttaa, huomasin olevani yltä päältä lumessa. Naamani oli kuin usean lumipesun jäljiltä ja vaatteissani oli vähintäänkin usea lapiollinen nopeasti ruumiini lämmössä vedeksi muuttuvaa lunta.
Nousin pystyyn ja yritin ravistaa vaatteistani ylimääräisen lumen pois, hypähdin vielä ilakoivan naisen jalkoihin ja kaadoin hänet lumeen syöksyen itsekin vahingossa perässä. Kierimme hetken lumessa ja aloimme sylikkäin nauraa, kuin heikkojärkiset toistemme tilalle.
Pian sulava lumi toi kylmän jäseniimme ja meidän oli pakko lähteä sisälle lämpöön. Hiivimme suoraan saunan olotupaan. Riisuttuamme märät vaatteemme kävimme vierekkäin taljalle takkatulen loisteeseen. Kietouduimme toisiamme vasten ja pian lihaksiani vaivannut värinä hävisi ja syvä lämpö alkoi hiipiä jäseniini.
"Ajattelinpa vaan...", Tiina viimein rikkoi hiljaisuuden, "...nuo isä ja äiti ovat koko aja vihjailleet siihen suuntaan, kuinka mukavaa olisi viettää joulua pikkuisen kanssa..." Hänen äänensä haipui kuulumattomiin.
Heitin, että eivätkös hänen vanhempansa ole jo hieman iäkkäitä hankkimaan lapsia. Hän ohitti vitsini vaisulla hymyllä ja kätensä löysällä tönäisyllä vatsaani.
Aivan kuin en olisi sanonut mitään, hän jatkoi: "Mitä tykkäisit, jos meillä olisi oma pienokainen jo ensi jouluna?" Kysymys jäi vapaana ilmaan roikkumaan.
Vaikka en osannutkaan vastata mitään, ajatukseni laukkasivat hurjana. Et kai sinäkin ole raskaana, sain viimein kysyttyä.
"En toki", hän vastasi hieman tohkeissaan. "Ei en vielä." Jotenkin tuo loppu kuulosti korvissani pahaenteiseltä. "Minä katsos lopetin pillereiden syönnin eilen...", hän viimein jatkoi. "Mitä pidät ajatuksesta? Katsotaan tulenko raskaaksi, jos en ole ottanut pillereitä kahteen päivään"
Asia paini minut varsin mietteliääksi. Tiina oli selvästi jo hetken miettinyt asiaa ja valmis äidiksi mutta olinko minä valmis isäksi. Mitä minä tiedän isänä olemisesta. Sitten mieleeni muistui oma isäni ja yhteiset hetket tämän kanssa. Kaipa minusta on siihen. Minun on kuitenkin oltava valmis siihen ennemmin tai myöhemmin. Viimein olin varma.
Sen kummemmin vastausta antamatta kiedoin meidät tiukempaan syleilyyni ja nautin hetken hänen kehonsa lämmöstä.
"Lisäisitkö takkaan puita, ettei meidän tarvitse keskeyttää toimiamme kylmän takia", Tiina virkkoi ja hieman vastahakoisesti nousin. Ajattelin, että tuskinpa tuosta takasta lämpö hetkessä loppu mutta tein työtä käskettyä. Aivan kuin ajatukseni luettuaan hän vielä virkkoi: "Tässä saattaa mennä jonkin aikaa."
Vielä näitä sanoessa hän kurkotti kohti tuvan pöytää ja vasta nyt huomasin sillä olevan korin. "On joulupäivä. Minä laitoin aamulla meille vähän evästä ja pyysin porukkaa jättämään tämän rakennuksen rauhaan koko päiväksi, joten meillä ei todellaan ole mitään kiirettä."
Juotuamme muutaman lasin viiniä ja jotakin syötyämme kävimme takaisin taljan päälle.
"Haluaisin tehdä sen samalla tavalla, kuin silloin ensimmäisellä kerralla." Tiina kävi suoraan asiaan ja alkoi hieroa kesillään vartaloani. Hyvin hitaasti ja taidokkaasti hän hiveli niintä paikkoja, joista tiesi minun pitävän ja eteni kohti alati kasvavaa ja sykkivää kaluani.
Kun ojensin käsiäni auttaakseni Tiinaa, hän yhtäkkiä alkoikin puhua sitä vastaan: "Mitäpä pitäisit pienestä roolileikistä? ...Sinä olisit minun miesnukkeni...".
Epäilin hieman mutta katsahdettuani häneen ja huomattuani, että hän oli tosissaan laskin käteni vartaloni viereen ja keskityin vain olemaan.
"Onpas tällä nukella oikean näköinen penis", Tiina aloitti. "Mahtaakohan se maistua oikealta vai vain kumilta." Ja sen kummempia vitkuttelematta hän hotkaisi kaluni puolivarteen lämpimään suuhunsa. Pitäessään toista kättä kiinni kohteessaan oli toinen käsi hivuttautunut kohti klitorista ja jalkoväliä.
"Oikein hyvin tehty" Tiina virkkoi ja upotti terskani uudelleen kohti kitalakeaan. Sisään, ulos, sisään, ulos hän kuljetti kaluani suussaan ja välillä nuoli sen vartta aina kiveksiä myöten. Selvästikään hänellä ei ollut mitään kiirettä mutta itse tunsin paineen alkavan kasvaa liian suureksi hallita.
Aivan kuin tilani arvaten Tiina siirtyi hieman ylemmäs ja suuteli karvoittunutta alavatsaani, pitäen kuitenkin tiukasti kiinni kalustani. Pikkuhiljaa pahin paina alkoi hellittää mutta pian hän nousi päälleni ja ohjasi minut jalkoväliinsä. Ensin hän kastoi terskan pään vulvansa eritteillä ja alkoi sitten hieroa sillä ulkosynnyttimiään. Hitaasti hän levitti kosteutta erikoisella siveltimellään ympäri jalkoväliään ja alkoi sitten hangata terskaani klitoristaan vasten. Aina vaan hän haki lisää kosteutta ja hankasi näitä kahta tunneherkkää kohdetta vastakkain, kunnes saavutti ensimmäisen huippunsa. Vain vaivoin sain pidettyä näppini erossa hänestä ja hänen rinnoistaan, jotka elivät koko orgasmin ajan erittäin voimallisesti.
"Tule oriseni...", Tiina puhkui. "Tule..." Hän kyyristyi hitaasti alapäin antaen kaluni pikkuhiljaa hävitä kuuman kiihkeän ja vielä niin nuoruuden kireähkön lihan keskelle. Silmät kiinni, käsi klitoriksella hän lipui aina alemmas. Tuntui niin hyvältä, että jos hän olisi tehnyt pienenkin äkkinäisen liikkeen, olisin purkautunut heti hänen lihansa keskelle, ja kohta koko kaluani ympäröikin kostea pimeys, kun hän oli istunut koko komeuteni sisäänsä.
"Huh, joo" hän huokaili ja hieroi samalla klitoristaan. "Huuh, huuuuuuh" hän päästi ja liukui toiseen orgasmiinsa joka värisytti koko ruumista. Tämä ja emättimen liikkeet varmistivat sen, että itsekin tulin heti perään. Orgasminsa tempoessa hän otti sitten muutaman nopean liikkeen liikuttaen laukaisuvalmista asettani eloisassa emättimessään ja viimein istui kaluni vauhdilla niin syvälle kuin sai, ja tunsinkin kohdun kaulan terskani vieressä viimein purkautuessani voimallisesti ja luovuttaessani perintötekijäni ravintoliuoksessa etsimään munasolua.
Tiina jatkoi ylös alas liikettään kiihtyvällä tempolla kiihottaen samalla itseään äärimmilleen ja lopettaen vasta, kun seuraava huippu värisytti hänen kiihkeätä vartaloaan. Tietäen ehkä itsekään mitä teki, hän upotti kyntensä lanteisiini ja piehtaroi päälläni niin, että jo hieman veltostunut kaluni liukui ulos sille mieleisimmästä paikastaan.
"Oi ei", Tiina voivotteli nähdessään verijälkeni, "Minä rikoin nuken", hän jatkoi hieman ilakoiden. "Kaikki ilma pääsee nyt pihalle ja ainakin osa kohdista alkaa pehmetä." Hän tarkasteli miehuuttani. "Todella pehmetä", hän jatkoi äänessään hienoista pettymystä.
Tiina kierähti pois päältäni ja tunnusteli siemennesteeni tahrimaa vakoaan.
"Jäiköhän sitä tarpeeksi sisään", hän viimein kysyi osoittamatta sitä kuitenkaan se kummemmin kenellekään. Vakuuttelin häntä, ja uskoen kiellon jo rauenneen kiedoin hänet syleilyyni ja suutelin suoraan mutta kiihkeästi hänen ehkä aavistuksen turtia huuliaan. En pitänyt mitään kiirettä ja niinpä tein jotakin mitä en ollut koskaan ennen tehnyt, työnsin kieleni hänen suuhunsa. Kohtasin hänen kielensä ja hellin sitä huulieni hakiessa jatkuvasti uutta tarttumapintaa suun pielistä. Tiina vei kätensä niskaani ja vastasi sen minkä taisi. Viimein minun oli pakko ottaa henkeä.
Sähkölämmitteinen sauna oli valmis ottamaan meidät vastaan ja niinpä kylvimme pitkään ja hartaasti kunnes ihomme oli yhtä punaista laikkua. Sen kummemmin ajattelematta otin Tiinaa kädestä ja johdatin tämän ulos heittäytyen lumihankeen. Kierimme hetken ja joka paikka kevyen pakkaslumen peitossa riensimme takaisin lauteille.
Katariina oli pitkästynyt. Joulu oli mennyt varsin mukavasti perheen kesken mutta jo tapanina hän oli lopen kyllästynyt radiosta raikuvaan joulumusiikkiin, kuuseen, kinkkuun ja lähes kaikkeen mikä liittyikään sanaan joulu.
Anna oli saanut Katariinan tuomat matkamuistot joululahjaksi ja hän itse oli saanut suuren rasiallisen suklaata, villasukat, jotka juuri parasta aikaa lämmittivät hänen jalkojaan, ja ison sinisen pehmonorsun. Norsun, mitä minä sillä teen. Kuitenkin, kuin itsestään norsu oli saanut vakiopaikan hänen sylistään. Sen silittäminen ja helliminen antoi hänen levottomille käsilleen jotakin tekemistä, jopa ajatuskin kulki silloin paremmin. Eikä sen hymyilevä naama, hän kuvitteli elefantin hymyilevän, muuttunut vaikka sitä hieman kurittikin vetämällä sen valtavista korvista.
Mahtaisinkohan minä saada hänet tänne vielä tänään, Katariina ajatteli kädet täynnä täytettyä pehmolelua. Me sovimme, että saan kutsua hänet koska tahansa luokseni. Vai haluaisikohan hän enää minua kaiken tämän jälkeen? Epäilykset tekivät jälleen tuloaan. Voisin saada hänen ruumiinsa mutta saisinko hänen rakkauttaan? Ei sen minä olen jo menettänyt mutta, jos hän edes pitäisi minusta...
Katariina ryntäsi puhelimeen ja näppäili Tiinan vanhempien numeroon ja sai kuin saikin viimein hakemansa henkilön puhelimeen, ennen kuin huomasi ajatellakaan tehonsa naurettavuutta. "Hei...", hän aloitti.
Tunsin äänen heti Katariinaksi. Hänen äänestään ei todellakaan voinut erehtyä. "No hei, kiva kun soitit. Muuten, hyvää joulua!", toivotin ja kuullostin varsin iloiselta, mutta itse sieluni syövereissä olin hieman yllättynyt ja ennen kaikkea varautunut.
"Juu, sitä samaa", tyttö vastasi ja piti pienen taidepaussin. "Mitenkä teillä on siellä mennyt?". Hei, ei minun tuota pitänyt kysyä, hän sähähti itselleen.
"No kiitos kysymästä. Hyvinpä täällä, entäs siellä". No niin menepä jo asiaan.
"Kiitos ihan hyvin. Hyvin varsinkin, kun saatiin vielä ihan oikea valkea joulu, entäs siellä?" Ääk, nyt alkaa mennä jo yli.
Tuntui, ettei tässä ollut mitään järkeä. Katariina ei ennen ollut koskaan jaaritellut puhelimessa näin pitkään. Yleensä hän käy heti asiaan. "No joulu todellakin oli valkea", jatkoin samalla äänelläni. "Mutta, mutta kai sinulla oli jotain asiaakin? Tuskinpa vaan soitit tiedustellaksesi vointiani." Nyt minä sain sinut.
"Äh, eee.. en mitään sen kummempaa", Katariina takelteli. Hän ei oikein itsekään ymmärtänyt, miksi hän häpesi kysyä toiselta niin yksinkertaista asiaa. Aina ennen sen esittäminen oli ollut niin helppoa. Sitten se välähti hänen mieleensä, aina ennen hän olikin tiennyt vastauksen mutta nyt hän ei ollut varma. "Ei muuta kuin", hän taas aloitti hitaasti empien, "kuin, että minä rakastan sinua."
Vai tästä oli kysymys. "Minäkin rakastan sinua. Tiinakin on varsin kiintynyt sinuun ja vasta aivan minuutti sitten hän ihmetteli, mitä sinulle kuuluu." Pieni asioiden liioittelu ei koskaan ole pahitteeksi varsinkaan, kun halutaan pönkittää jonkun itseluottamusta.
Katariina oli iloisen helpottunut. Hän oli saanut vastauksensa kysymystään esittämättä. Vielä tiedusteltuaan heidän tulevaa aikatauluaan ja hyvästeltyään hän sulki puhelimen. Jo hieman karissut itsetunto alkoi kasvaa takaisin ja hänet täytti rauhallinen varmuus.
(Mitä pidit, oliko turhan syvällistä? Halusin kokeilla hieman uusia asioita ja tekniikoita. Seuraavaksi vaihteen vuoksi seksiä, seksiä ja lisää sitä itseään)
Katariina oli viehättävä oma itsensä, kun saavuimme hänen luokseen uuden vuoden aattona. Kun olimme kotiutuneet joulun pyhien jälkeen, Katariina oli ottanut yhteyttä ja pyytänyt meitä juhlimaan uutta vuotta seurassaan. Myös muita risteilylle osallistuneita oli kutsuttu ja melkein kaikki pääsivätkin tulemaan, lukuunottamatta Mikkoa, joka oli lentänyt jonnekin etelän lämpöön. Taavi ja Terhi olivat tavanneet toisensa kahdesti risteilyn jälkeen. Ihastus vaikutti varsin syvältä ja en voinut muuta kuin hieman kadehtia Taavin onnea, sillä se mitä tiesin tulevan vaimoni siskosta kertoi, että heidän suhteensa tuskin jäisi kovinkaan yksitoikkoiseksi tai kuivaksi.
Emme vielä silloin tienneet, että yrityksemme tuottaa jälkeläisiä ei ollut onnistunut. Jostakin minulle lähes käsittämättömästä syystä Tiina ei ollut enää sen jälkeen halunnut edes keskustella seksistä saatikka sitten rakastella kanssani, ja vaikka kyseessä oli vain yksi viikko, tunsin olevani hieman puutteessa. Myös samasta syystä hän oli hieman vastahankaan lähtömme suhteen.
Aleksi ei ollut koskaan oikein pitänyt minusta, niinpä nytkin hoidimme tervehdykset sekä kaikki tarvittavat sanaparret varsin muodollisesti ja siirryimme toisten vieraiden seuraan.
Taina oli hurmaava itsensä. Hänen hiuksensa oli taidokkaasti muotoillut ja hänellä oli päällään sähkön sininen varsin syvään uurrettu iltapuku, joka ei juurikaan peitellyt hänen seksuaalisuuttaan. Tyttö itse oli yhtä hymyä ja vaihdoimmekin monen monta sananpartta, kunnes näin Katariinan viittoavan minua luokseen ja katoavan sitten keittiön suuntaan. Pyysin anteeksi seuralaiseltani ja seurasin sulavaliikkeistä nuorta naista ulos olohuoneesta, suoraan keittiössä odottavan lämpöiseen syliin.
Sen kummemmin tekemisiään selittelemättä Katariina käpertyi minua vasten, kuin hukkuva puunpalaseen, ja alkoi havitella kiihkeää suudelmaa. Hänen kätensä liikkuivat villisti pitkin vartaloani. Hänen hengityksensä oli kiihkeätä ja joka solu tuossa tytössä tuntui kihisevän kiimaa; hillitöntä seksuaalista halukkuutta, joka ei todellakaan rajoittunut vain eleisiin.
"Minä haluan sinut nyt", tyttö anoi purren korvaani ja vailla varovaisuutta alkoi kuoriutua vähistä vaateparsistaan. Kiihko tarttui myös minuun. Se sai minutkin luopumaan vaatteistani sen kummempia aikailematta ja hapuilemaan kiihkeän vartalon eroottisesti latautuneimpia osia. Kimmoiset rinnat ja koko alavartalo ottivat hyväilyni vastaan kiimasta hehkuen ja ei aikaakaan, kun kaadoin meidät lattialle 69:iin.
Tuskin ehdin edes koskettaa Katariinan kiimansa keskusta, kun hän tuli normaaliin tapaansa rajusti mutta voimakkaasti elehtien. Hän takoi lattiaa ja sai vain vaivoin peiteltyä äänensä kuulumisen olohuoneeseen saakka. Sen kummempia aikailematta uppouduin tarmolla työhöni ja upotin kieleni värisevien häpyhuulien väliin. Unohtamatta hieman ulkonevaa klitorista kävin läpi hänen poimunsa ja lopulta otin koko komeuden suuhuni.
Katariina helli terskaani huulillaan ja kiihotti kaluani liikuttamalla esinahkaani hitailla mutta määrätietoisilla liikkeillä. Välillä hän upotti kaluni sisäänsä niin, että sain huulillaan hyväiltyä sen vartta.
Me kummatkin tulimme pian. Ilman varovaisuutta aloin takoa viimeisiä työntöjäni alaruumillani kohti hänen kurkkuaan ja imin herkkää klitorista. Tyttö liikutti hurmioissaan päätään vastaten työntöihini, kunnes pysähtyi orgasmin pyyhkiessä läpi koko kiihkeän nuoren ruumiin. Hän hauhkoi henkeään ja oli saada siemenlastini väärään kurkkuunsa viimein purkautuessani.
Olin itsekin saada jotakin jäärään kurkkuun, kun orgasmin levitämän raukeuden tunteen hieman laannuttua huomasin, ettemme olleetkaan kahden. Olin keskittynyt Katariinan jalkoväliin niin antaumuksella, että en osannut arvatakaan kuinka kauan meidän toimiamme oli seurattu.
Nainen, jota en ollut koskaan ennen nähnyt, vaikkakin hänessä oli joitain tuttujakin piirteitä, katseli meitä hienoinen puna kasvoillaan. Hänellä oli vaalean ruskeat lyhyehköt hiukset, isohkot pyöreät rinnat ja hieman tyttömäinen pisamainen naama. Hän oli ilmiselvästi hyväillyt itseään katsellessaan meitä eikä hänen kätensä ollut nytkään kovinkaan kaukana puolittain avattujen farkkujensa etumuksesta. Hänen puseronsa oli sekin noussut ja tyylikkäästi kuvioidut runsaat rintaliivit pilkottivat sen alta.
"Ah, sinä siis pääsit tulemaan", Katariina totesi naiselle vähääkään häkeltymättä. "Minä tässä jo vähän lämmittelin mutta eiköhän hänestä riitä sinullekin." Vasta kuin nyt huomaten, että en tuntenut naista vieressäni hän esittelit tämän heidän sisarusparvensa vanhimmaksi edustajaksi.
"Minun nimeni on Mira", hän esittäytyi ja ojensi kuuman kätensä. "Jos haluat, voin tehdä sinut vielä onnellisemmaksi, kuin mihin Katariina pystyy." Jotenkin minusta alkoi tuntua, että illasta tulisi varsin ikimuistoinen.
Hieman siistiydyttyämme hiivimme takaisin muiden seuraan, aivan kuin olisimme käyneet vain haukkaamassa iltapalaa. Tiina oli syventynyt turisemaan siskonsa Terhin ja tämän seuralaisen Taavin kanssa. Hän loi minuun hieman arvostelevan katseen lähestyessäni häntä. Tuleva mahdollinen äitiys oli todellakin muuttanut naisen seksuaalista käyttäytymistä mutta hän odotti myös minulta samaa hillittyä käytöstä.
Keskusteluissa selvisi, että Mira asui vakinaisesti Ruotsissa ja hänellä oli viisivuotias tytär avioliitosta, joka oli kariutunut muutama vuosi sitten. Tytär oli juuri nyt viettämässä uutta vuotta ruotsalaisen isänsä kanssa ja niinpä hän oli voinut helposti piipahtaa sukuloimassa. Onnistui myös puhumaan Tiinan kanssa ja sain hieman vastahakoisen luvan pitää hauskaa. Puhuinpa asiasta myös Katariinalle, joka lupasi tehdä parhaansa, jotta Tiinakin nauttisi illastaan. Sen kummempia vitkuttelematta hän menikin toisen luokse ja he poistuivat yhdessä kohti hänen huonettaan. Aleksi oli joutunut poistumaan talosta, kun vapaapalokunta, jossa hän palveli, oli saanut hälytyksen.
Pian Taavi ja Terhikin taapersivat käsi kädessä johonkin ja huomasin olevani kahden erittäin viehättävän naisen seurassa. Istuimme sohvalla kylki kyljessä ja olin saanut aitiopaikan keskeltä. Tainan avoin puku soi minulle avoimen näköalan hänen rinnoilleen ja niitä näitä puhellessani ihailin niiden kauneutta. Mira oli pukeutunut tiukempikauluksiseen villapaitaan mutta osasin sieluni silmin nähdä hänenkin uhkeat rintansa.
Hieman myöhemmin myös Taina ja Mira poistuivat luvaten palata pian. Se pian oli viisi minuuttia ja vain Mira ilmaantui paikalle.
"Anteeksi, minulla meni hetki vessassa", hän aloitti ja istui viereeni. Minun ei tarvinnut odottaa kauankaan, kun alkoi tapahtua.
"Eikös täällä olekin kuuma", Mira kysyi tai pikemminkin totesi ja alkoi silmäänsä räpäyttämättä kiskoa villapaitaa yltään. Näkyviini palasivat nuo kuviolliset rintaliivit eikä niiden sisällön ihailu ollut enää pelkän mielikuvitukseni varassa. Ei todellakaan, sillä pian hän oli napittanut ne auki edestä. En yksinkertaisesti osannut pitää sormiani erossa niistä, ja niinpä käännyin hänen puoleensa ja painuin vasten niiden kiinteätä pehmeyttä.
Jos rinnat eivät aivan olleetkaan tyttömäisen terhakoita, kiima oli nostanut ne ryhdikkääksi pariksi. Nännit olivat selvästi näkyvissä ja niiden ympärillä oli iso punakka alue. Sen kummempia aikailematta aloin imeä ja hyväillä niiden samettista pintaa. Mira ei jäänyt vain toimettomana nauttimaan vaan alkoi myös kuoriutua lopuista vaatteistaan suudellen ylävartaloani ja päätäni.
Kaikki tapahtui, kuin hidastettuna. Kummallakaan meistä ei ollut mitään kiirettä, joten Miran riisuuntuminenkin otti aikansa, kunnes hänellä oli enää pikkuhousut jalassa.
"Jospa sinäkin hellittäisit hieman vaatteitasi tai kohta sinun housusi repeävät", hän tokaisi hieman veitikkamainen ilme kasvoillaan ja sipaisi housujeni pullottavaa etumusta. Jatkaen yhä tutkimuksia hänen ruumiillaan ja toisen käden eksyessä kohti kutsuvaa jalkoväliä, riisuuduin lähes yhtä hitaasti, kuin hänkin oli tehnyt.
"Odotapas, kun haen paremman asennon", hän sammalsi kiimaisesti ja kiemurteli otteestani. Vielä pikkuhousut tiukasti paikallaan hän nousi verkkaan ja kävi pöydälle puolittain istumaan.
"Minulla sattuivat juuri kuukautiset ja paikkani ovat vähän helliä mutta voimmehan yrittää." Katsellen ympärilleen hän jatkoi: "Näin pöydällä se ei ole niin sottaista. Tule tahdon täyden käsittelyn, sen sinä kuulemma osaat varsin hyvin."
Ajattelematta kuitenkaan mitään muuta, kuin naisen kiimaista ruumista, ryntäsin täyttämään pyyntöä. Otin maalikseni suoraan vielä kankaan peittämän jalkojen yhtymäkohdan.
"Ohhh my", hän päästi latautuneesti hipaistessani housujen tasaista pintaa. Kuljetin ensin hitaasti kohta sormeani aina klitorikselta peräaukolle pikkuhiljaa voimistaen liikettäni.
"Ota, ota ne pois", syvästi nauttiva nainen anoi.
Vetäessäni vyötärönauhaa alaspäin epävarmoilla sormillani sain nähdä sen mitä hainkin. Mira oli ajanut häpyhuulien seudut paljaiksi ja jättänyt tuuhean kärkikolmion uloimpien huuliensa yläpuolelle. Sisäiset häpyhuulet olivat auenneet, kuin ruusun terälehdet ja hänen emättimensä pää sykki niiden välissä.
"Ah, yee..." nainen aloitti, kun työnsin kieleni huulien väliin. Hän todellakin maistuu hieman verelle, totesin ja sen kummempia varomatta aloin imeä ulkonevia poimuja naisen vavahdellessa edessäni.
"Ah, tulee, tuleeee..." Mira valitti ja kiristi ruumistaan. Hän kävi yhtäkkiä täysin sanattomaksi ja taivutti päätään suu auki taaksepäin.
"Mera, mera", hän kohta vaati kiimaisen viehkeästi ja liukui kohti toista tunnehuippuaan.
En voinut enää hillitä itseäni ja niinpä ohjasin hänen ruusunpunaisille häpyhuulilleen osoittaen terskaa kohti elollista emätintä. Koko tuntemuksesta nauttien työnnyin hänen lihaansa aina kiveksiä myöten.
"Ouh, joo", Mira hieman valitti. "Aah, anna lisää, annaaa..."
Tein työtä käskettyä ja liikutin itseäni kiihkeässä lovessa. Sen huulet liimaantuivat kaluni varteen työntyessäni ja levittäytyivät vetäytyessäni. Työn syöksyessä uuteen orgasminsa se imi ja hoivasi kaluani aivan ennenkomeattomalla tavalla. Pian olin valmis itsekin laukeamaan.
"Äääh, äääläää tule vieläää..", hän rääki ja otti kiinni kalustani.
"Tule, tule tänne", hän voihki anoen, ohjasi terskani sykkivää peräaukkoaan vasten ja levitti jalkojaan nostaakseen sitä. "Tule, oh, tule. Haluan tuntea sinut perässäni. Tule ja täytä suoleni kuumalla kyrvälläsi. Tule..."
Erilliskehoituksia odottamatta painoin terskaani vasten naisen ryppyistä perää. Hän oli selvästi valmistautunut turneeseen rasvaamalla reikänsä ennakolta.
"Äh, työnnä, työnnäää..". Minä työnsin ja pikkuhiljaa lihas alkoi muotoutua terskani vaatimaan muotoon. "Ääääääh". Työnsin ja pian terskan harja olikin tiukan lihan kohdalla ja muljahti lihaksen toiselle puolelle.
"Varovaisesti, äääh, tule varovaisesti niin syvälle, kuin, ääää..., kuin pääset!"
Koko peräaukon seutu oli hävinnyt kaluni tunkeutuessa vaivalloisesti aivan vain syvemmälle. Välillä jouduin hieman vetäytymään ja työntämään sitten takasin tuohon luonnottoman kireään paikkaan.
"Aaah, minä halkean", hän valitti, kun vihdoin pääsin määränpäähäni. "Huuu, nyt, nyt ala liikkua ja kiihota, huuu, kiihota vittuani, aaaa, minä tunnen, tunnen sinut aina vatsaani."
Peräaukkoa ympäröivät lihat ilmestyivät jälleen näkyviin, kun vedin itseäni varovaisesti ulos, kunnes voideltu terskanikin luiskahti ulos. Hitaasti painoin sen takasin ja osoitin kädelläni kunnioitusta klitorikselle. Työnnyin nyt sisään kokonaan yhdellä liikkeellä ja aloitin säännöllisen liikkeeni.
"Aaah, gutaa, gutaa...", nainen voihki ja vavisi seuraavaan orgasmiinsa onnesta vikisten. En enää itsekään pystynyt pidättelemään purkautumistani ja niinpä luopuen varovaisuudesta aloitin loppukirini. Taoin kaluani jo hieman hervottomaan reikään ja työnnyin lopulta voimallisesti lihan keskelle unohtuen hetkeksi onnelaan.
Hetkeen en osannut tehdä mitään vaan makasin siinä asennossa, mihin orgasmi minut oli heittänyt. Kaluni oli vielä tiukasti Miran pakaroiden välissä ja nainen itse hengitti raskaasti allani.
"Kiitos, huh, nousisitkos päältäni, jotta voin käydä hieman siistiytymässä", Mira pyysi minua ja varsin vastahakoisesti luovuin aitiopaikasta hänen jykeville rinnoilleen. Kaluni juoksutti perässään spermaa, joka valui pöydälle yhtyäkseen vereen, jota oli sitäkin ilmaantunut muutama pisara.
"Ääk, nyt minä vuodan kummastakin reiästä", Mira totesi noustessaan pöydältä. Pidellen käsillä jalkovälistään hän syöksyi vessaan ja seurasin häntä parin askeleen päästä.
"Olen nyt, kuin omena", Mira aloitti mennessään. "Punaiset posket ja siemenet sisässä", hän lopetti hymyillen tarttuessaan vessan ovenkahvaan. Katsahdin naisen punakkoihin poskiin ja aloin nauraa höröttää syöksyessäni naisen perässä sisään.
Olin jo melkoisen varma, ettei kaluani saataisi enää pystyyn edes nosturillakaan. No, enpä tuota ollut ensimmäistä enkä valitettavasti viimeistäkään kertaa väärässä, sillä vielä tunnin sisään olin taas tositoimissa.
Pesimme toisemme lopullisesti suihkussa ja puimme hieman rähjäiset vaatteet päällemme. Vielä suudeltuamme lämpimästi istuimme takasin sohvalle ja jatkoimme suullista seurustelua.
Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, missä muut olivat ja vihdoin ihmettelin asiaa ääneen. Hymy pääsi naisen kasvoille ja sitten hän viittoi ääneti minua seuraamaan. Kävelimme Katariinan huoneen ovelle ja Mira painoi sormen huulilleen, vaikka sen takaa ei mitään kuulunutkaan. Hitaasti hän aukaisi oven, kunnes näimme suoraan sängylle. Ei ketään.
Hiivimme käytävää seuraavalle huoneelle. Tyhjä. Keittiössä ei ollut ristinsielua. Suihku ja sauna olivat kuin olivatkin yhtä tyhjiä, kuin äskenkin. Koko talossa ei ollut ketään muita, kuin me.
"No, jopas nyt jotakin", Mira puki yhteiset ajatuksemme sanoiksi. "Näyttäisi siltä, että meidät on jätetty tänne...". Hän lopetti äkisti, kuin muistaen jotakin. "Hei! Mitä kello on", hän kysyi kiihtyneesti. Se oli vähää vailla kymmenen illalla. "Oi ei, mihin se aika oikein lensi. Tule, meillä on kiire." Sen kummemmin tekemisiään selittämättä hän nappasi kiinni kädestäni ja kiirehti eteiseen. Ennen, kuin huomasinkaan syöksyimme jo ulos kireään pakkasiltaan. Yhä suostumatta sen kummempiin selityksiin hän kiiruhti alas liukasta katua.
Matkamme jatkui puolittaista juoksua kohti kaupungin ydinkeskustaa ja vihdoin eräästä ovesta sisään. Ennen kuin sain henkeni edes hieman tasaantumaan istuimme jo isoissa ja pehmeissä tuoleissa, isossa mutta hämärässä huoneessa. Aivan kuin jatkaen äskeistä kiireen linjaamme huoneessa alkoi tapahtua, ennen kuin sain edes ulkovaatteita päältäni saatikka sitten kysyä jotakin naiselta, joka minut tänne johdatti. Iso valkokangas huoneen perällä kylpi yhtäkkiä valossa ja jossakin takanamme projektori heräsi eloon.
Kyseessä ei ollut mikään lasten näytös. Filmiä ei todellakaan voinut sanoa miksikään elokuvahistorian merkkipaaluksi mutta se oli varsin viihteellinen. Sain vasta jälkeenpäin tietää, että Katariina oli jollakin keinolla saanut vuokrattua vanhan elokuvateatterin. Sitä, mistä hän oli saanut näytetyn filmin, en kuitenkaan saanut koskaan tietää.
Mira laski kätensä omani päälle ja painautui penkkinsä selkänojaa vasten. Otin itsekin hieman rennomman asennon ja aloin seurata tapahtumia valkokankaalla.
© Osmo