Lähdimme aamulla Osmon sekä saksalaisten ystäviemme kanssa turistiveneellä Gomeran saarelle. Mukana oli myös joukko muita saksalaisia, joiden kanssa Hannelore ja Claudia eivät mitenkään erityisemmin välittäneet olla. Heillä ei kuitenkaan ollut ollut mitään syytä kieltäytyä jonkun tuttavansa pyynnöstä lähteä mukaan retkelle, koska halusivat, että Helmutilla olisi välillä ikäistäänkin seuraa.
Aurinko paahtoi täydeltä terältä, joten suojakertoimet olivat paikallaan. Tuntui omituiselta istua veneen kannella uimapuvussa, kun olimme omalla lomapaikallamme jo niin tottuneet luonnolliseen auringonottoon. Vene tuli Gomeralle. Se on tuliperäinen saari, jossa on paljon vähemmän turisteja ja huomattavasti rauhallisempaa kaikin puolin kuin Teneriffalla. Mekin löysimme rauhallisen laguunin, riisuuduimme varemistuttuamme siitä, ettei kukaan muu nähnyt ja painuimme uimaan. Claudia oli mennyt Helmutin kanssa saksalaisryhmän mukana Samaan aikaan rannalle oli tullut hevonen. Se alkoi meidaän huomaamattamme syödä kivelle ja sen viereen jätettyjä vaatteita. Hannelore nousi vedestä ensimmäisenä ja ehti nähdä vain bikinipöksyjensä katoavan hevosen ruuansulatuselimistöön. Osmon paitakin ehti vielä tehdä sille seuraa.
Hannelore oli kuitenkin kotona Wismarissa tottunut käsittelemään hevosia ja niinpä hän sai tämänkin taltutettua. Ori oli sitäpaitsi muutenkin raukea ja päättelin sen saaneen osansa sekä omissani että Hanneloren jalassa olleista pikkuhousuista ja huumaantunut niihin sekoittuneiden nesteiden mausta. Hevonen oli siis helppoa sitoa luolan edessä olleella narulla lähimpään puuhun.
Osmokin nousi merestä ja ihmetteli, mistä hevonen oli tähän tullut. Kerroimme, mitä eläin oli tehnyt. Vaatteiden perään kukaan ei surrut, lämpimässähän on muutenkin kiva olla alasti, Osmo sanoi hevosen olevan luontaisetu joka lähibaarista haettavien kaljojen rannalletuomiseen tarvittaisiin. Osmon vyölaukkuun hevonen kun ei ollut kajonnut, joten rahaa löytyisi.
Ori oli alkanut oudosti ääntelehtiä, pikkupöksymme olivat ilmeisesti siirtyneet seuraavaan mahaan (vai miten ne hevosten sisäelimet nyt menivätkään??).Hannelore meni masturboimaan sen mahtavaa kalua. Hetken päästä paikallaan melko riuhtovasti pomppinut ori saikin orgasmin ja Hannelore sai naamalleen aimo annoksen paksua spermaa. Riensin mukaan maistamaan ja ehdin itsekin päästä makuun. Hevosen sperma poikkesi aiemmista tämäntyyppisistä makuelämyksistäni tahmaisuudellaan. Sitä tuli kerralla todella paljon.
Hannelore ohjasti ja Osmo ja minä nousimme taakse. Osmo sujautti jälleen jäykistyneen kalunsa Hanneloren peppuun, koska se sattui olemaan sopivasti lähempänä. Painauduin Osmon selkää vasten alkaen taas tuntea uudenlaista kutinaa pimpsassani. Ratsastaminen vain pyyhkeet olalla oli melko toisenlaista kuin se, mitä olimme joskus varhaisteini-iässä harrastaneet...
Hevonen toi meidät nopeasti kylän reunalle. Koska oli siestan aika, melkein kaikki olivat lepäämässä. Emme olleet ollenkaan varautuneet siihen, että oluen hankkiminen voisi olla näin vaikeaa. Odotimme Hanneloren kanssa hevosen luona parkkipaikan laidalla, kunnes Osmo palasi iso kassillinen olutta mukanaan. Pelkkään kannettavaan muovikassiin ja vyölaukkuun sonnustautunut kolmekymppinen suomalainen mies on kieltämättä vähän hupaisa näky, mutta sitä ei siinä janossa tullut ajatelleeksi.
Tallustimme rannalle, jossa joukko muita samalla veneellä kanssamme tulleita oli aurinkoa ottamassa. Olimme kietoutuneet pyyhkeisiin, mutta ajattelimme, että Claudialla saattaisi olla meille jotain ylimääräisiä vaatteita. Claudia ja Helmut löytyivätkin, he kinastelivat jostain yhdentekevästä. Claudia sanoi voivansa lainata minihamettaan Hannelorelle, mutta minun olisi tyydyttävä Helmutin uimahousuihin tai sortseihin. Kokeilin sortseja, mutta ne olivat liian pienet. Claudia sanoi, että Helmut riisuisi uimahousunsa, koska ne olisivat venyvämpää materiaalia, ja saisi sortsit tilalle.
Helmut kiemurteli ja yritti vastustella, mutta Claudia riisti uikkarit hänen jalastaan puoliväkisin. Ymmärrettävää, ettei Helmut viihtynyt seurassamme, kun hän joutui tämänkaltaisiin “avustustöihin”. Aivan vielä hänellä ei pienen pippelinsä kanssa olisi meille tietynlaista seuraa, mutta... Eivät Helmutin uikkaritkaan mitenkään erityisen mukava vaate olleet, mutta venematkalla ymmärrettävästi oli hyvä olla jotain yllä.
Palasimme Teneriffaan vasta iltahämärässä, joka kuten tunnettua, ei näillä leveysasteilla kestä kauan.
Vietimme koko päivän nakurannalla. Siihen oli pakottavat syyt: Uimapukujahan ei enää ollut, kun hevonen oli syönyt ne.
Meillä oli Hanneloren kanssa nyt erinomainen sauma tiirailla muita rannallaolijoita. Yllättävän monet olivat käsitelleet alapäänsä samalla tavoin, kuin mekin.
Illalla söimme ainoan kerran koko lomaviikon aikana ravintolassa. Claudia ja Helmut olivat lähdössä kotiin Bremeniin seuraavana päivänä, joten yhden illan päätimme viettää kuin “kunnon turistit”. Eihän kuitenkaan mitään, edes ryyppäämistä tai panemista, pidä harrastaa koko aikaa...
Vuokrasimme Hanneloren kanssa jeepin ja lähdimme kiertämään saarta ympäri. Maaseudulla oli paljon eläimiä, varsinkin lampaita ja kanoja, mutta ei hevosia. Hannelore arveli Gomeralla tapaamame yksilön olevan harvinaislaatuinen poikkeus ja vahvistin sen sitä olleen ainakin ruokavalionsa puolesta. Auto rupesi vaatimaan tankkausta, mutta bensa-asemalla oli hiljaista. Flegun näköinen nuori mies tuli luoksemme ja kertoi, että polttoainetta ei nyt saisi, koska öljy-yhtiön autonkuljettajat olivat lakossa. Miekkonen lupasi kuitenkin katsoa, jos jokin ratkaisu löytyisi.
Ahmin miestä katseellani. Hän ei ollut komea. Siinä missä Hasselhofin näköinen mies oli rantaleijona, tämä oli korkeintaan halli kalliolla. Siinä missä Osmo oli ilmojen panosankari, tämä olisi korkeintaan ambulanssihelikopterin lääkäri. Mutta hän oli kaunis. Syvän tumma, ajatukset tyhjentävä katse.
Manolito, se oli tämän miehen nimi, tarjoutui lopulta hinaamaan meidät jeeppeinemme takaisin saaren toisessa päässä olevaan lomakaupunkiimme. Suostuimme. Hänen autossaan ei ollut turvavöitä. Manolito ajoi kuin mieletön, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsimme ehjinä perille bungalowiin.
Tarjosimme kuskille kahvit. Tällä kertaa sen todella oli tarkoitus tarkoittaa pelkkiä kahveja, mutta Sannimari ilmestyi sotkemaan kuvion: Hän rupesi flirttaamaan miehen kanssa, eikä aikaakaan, kun Manolito kellisti siskoni. Mukavaa joskus näinkin, sanoin. Hannelore hymyili, ryhdyimme riisumaan toisiamme ja nopeammin kuin Manolito Sannimaria äsken. Osmokin tuli käymään ja liittyi seuraamme altaalla. Päätimme viettää ikimuistoisen viimeisen illan Teneriffan riemuissa ja ryhdyimme valmistamaan illallista, joka sisältäisi kaikkea, mitä keittiöstä löytyisi. Hanneloren ammattitaito tuli totisesti käyttöön. Manolitokin kutsuttiin mukaan, hän oli Sannimarin ensikäsittelyn jäljiltä vielä vähän hämillään. Myöhemmin illalla lähdimme melkoisessa humalassa kävelemään rannalle. Tequila- arkku oli toki mukana. Yhtäkkiä Hannelore riisui ihonmyötäisen leninkinsä (jonka alla hänellä ei tietenkään ollut mitään), heittäytyi rantahiekalle, levitti jalkansa Osmon naaman eteen ja antoi tämän nuolla pimppiään. Manolito kääntyi selälleen ja antoi Sannimarin ja minun hoidella itseään molemmista päistä. Riku sujautti kalunsa pimpsaani ja tulikin melko pian, joten olimme kaikki nyt jonkun kanssa.
Sain Manolitolta lastin suuhuni, vaikka sperman maku olikin vähän väljähtynyt aiempien lomapäivien vastaavista makuelämyksistä. Suuni ollessa vielä täynnä irrottauduin sekä Manolitosta että Rikusta ja riensin antamaan Hannelorelle syvää kielisuudelmaa, jotta tämäkin saisi osansa spermasta. Tequila toi vielä lisää aromia ja hiplatessamme toisiamme orgasmin partaalle haaleassa rantavedessä Manolito haki lisää tequilaa.
Lopulta Manolito hyppäsi suoraan viereeni, otti minut syliinsä, kantoi minut olkapäällään vähän kauemmas rannalle ja työnsi ison kalunsa uumeniini, jossa Rikunkin sperma vielä selvästri tuntui. En ollut ikinä tuntenut mitään näin mahtavaa.
Makasin selälläni Manoliton alla, kun Osmokin tuli paikalle ja aloin imeä hänen vehjettään niin kovaa ettei kaveri tuntunut pysyvän vauhdissa. Mutta äkkiä hän saavutti taas vauhdin ja käänsi minut selälleni. Siinä me kieriskelimme pitkin hiekkarantaa auringon laskiessa meren taa...
Hannelore ja Vera sekä tämän edelleen meille nimetön miesytävänsä jäisivät lomaosakebungalowille toiseksikin viikoksi, mutta minun, Sannimarin ja Rikun oli kiiruhdettava takaisin talviseen Suomeen koulukirjojen ääreen. Paluumatkalla lentokentälle olimme kovin hiljaisia ja vaikka Osmo tuli viereeni istumaan ja tarjosi evääksi ostamaansa espanjalaista paloviinaa tunsin, etten tulisi näin monipuolista viikkoa kokemaan kenties enää koskaan. Vaihdoimme koneessa paikat siten, että pääsin Osmon viereen. Tällä kertaa nappailimme eväspullosta ainoastaan tarjoiltuihin juomiin sekoitettuna. Emme myöskään menneet yhdessä vessaan. Mutta kun edessä olevan penkin selkänojassa olevat pöydät oli laskettu alas, saattoi charterkoneen ahtaudessakin tehdä yhtä ja toista... Kone laskeutui Kuopioon. Talvista ja pimeää, kirjaimellisesti Suomen kaamosta. Menimme Sannimarin kanssa Osmon luokse yöksi, mutta hän sijoittikin meidät nukkumaan sohvalle, eikä siitä Kanarian siitosorista ollut nyt tietoakaan. Niin muuttuu maailma.
Sanneliina