Istuin Kuomulan kauppaoppilaitoksen oppilaiden wc:ssä ja hikoilin. Oli epätavallisen kuuma huhtikuinen torstai ja olin istunut täällä jo puolitoista tuntia kuunnellen iPodistani E-roticia virittäytyäkseni oikeaan tunnelmaan. "Come on, help me, Dr. Dick", huokaili nainen korvalapuissani. Kuuntelin valmistautuen tulevaan hyväillen kiveksiäni, joissa muhi viikon lasti, jota olin tapani mukaan säästellyt tätä erityistä hetkeä varten.
Olin valmistunut täältä kolme vuotta sitten. Viimeiset kolme kuukautta olin kuitenkin vieraillut tässä nimenomaisessa kopissa säännöllisesti. Syy, miksi nytkin istuin housut kintuissa tuntien kiihkeää odotusta, oli Sari.
Sari Kiukainen oli minua kolme vuotta nuorempi, joten olimme olleet samassa koulussa viimeksi ala-asteella. Jo tuolloin hänet tunnettiin kilttinä tyttönä, eikä pyhimyksen sädekehä kuulemani mukaan ollut ainakaan himmentynyt yläasteelle siirryttäessä. Sari oli tyttö, joka sai kiitettäviä kokeista, ei tehnyt kielioppivirheitä puhuessaan, jolle kodin ja koulun ulkopuolella ei ollut maailmaa - paitsi maantiedon tunneilla - ja joka kävi koulun vessassa pissalla aina vasta koulun päätyttyä, sillä välitunnit hän käytti lukemiseen. Ja aina vain ja ainoastaan pissalla, mikä kertoi joko siitä, että julkisessa vessassa kakkaaminen oli hänen kirjoissaan liian rankka tempaus, tai siitä, ettei häntä kertaakaan yhdeksän vuoden ja seitsemäntuhannen koulupäivän aikana paskattanut koulusta lähtiessään. Kuulin, että hänen nutturapäinen huuhkajaäitinsä oli saanut kasvatushepulin Sarin isän kuoltua tämän ollessa kahdeksan vanha. Isä oli omien sanojensa mukaan tullut katumapäälle valitsemansa elämäntyylin suhteen ja halunnut "kohdata maailman koko värikkäässä ja vaarallisessa loistossaan". Käytännössä tämä oli tarkoittanut ensin vuoden juopottelua muutamassa paikallisessa, sitten paria vuotta monenkirjavien vahvempien aineiden maailmassa, sen jälkeen lähikaupan ryöstöyritystä kortsu päässä ja lopulta itsemurhaa hyppäämällä munasillaan kirkontornista. Olin saanut käsityksen, että jollain tavalla Sari idolisoi isäänsä tämän rohkeuden vuoksi ja salaa toivoi olevansa yhtä rohkea, vaikka käytännössä oli äitinsä aivopesun jäljiltä liian ujo ulostamaan koulun vessassa.
Koska jollain ihmeellä olin onnistunut olemaan näkemättä Saria kertaakaan yläasteen ja kauppiksen aikana, olin välttynyt näkemästä jotain, mikä oli ollut pysäyttää sydämeni bongatessani hänet aivan sattumalta paikalliselta kävelykadulta viime marraskuussa. Paitsi että Sari oli kiltti tyttö, oli hän tätä nykyä myös kertakaikkisen lumoava nuori nainen. Hartioihin asti ulottuvat ruskeat hiukset, sopusuhtainen rintavarustus ja mikä tärkeintä, ihastuttavan kauniit kasvot ja upea takamus, jollaista en ollut koskaan nähnyt tai edes kuvitellut, mutta jota välittömästi tajusin odottaneeni koko ikäni.
Tämän jälkeen Sarista oli tullut minulle pakkomielle. Olin tiennyt hänen opiskelevan viimeistä vuotta kauppiksessa ja koska tiesin tuntien päättymisajat, olin osannut vakoilla koulun edustalla oppiakseni, milloin hän minäkin päivänä pääsi koulusta. Pelkkä Sarin näkeminen teki minut äärettömän onnelliseksi sekä kiimaiseksi ja antoi runkkaussessioihini, jotka valmistumiseni jälkeisinä työttömyysvuosina olivat sujuneet nettipornon voimalla ja alkaneet hiljalleen maistua puulta, aivan uutta intomieltä ja virtaa. Fantasioin seksistä hänen kanssaan, siitä miten upottaisin vehkeeni hänen pyllyynsä, näkisin enkeleitä ja ampuisin lastini suolen syvyyksiin.
Joulukuun puolivälissä tapahtui merkittävä käänne. Aloin kaivata enemmän kuin visuaalista ärsykettä. Muistin, mitä Sarin vessakäyttäytymisestä sanottiin ja päätin tarkistaa, pitikö teoria paikkansa. Muistin kauppiksen vessakoppien - jotka olivat kahdessa rivissä, tyttöjen ja poikien vessat sikinsokin - onnettoman ohuet seinät ja sen, kuinka joskus runkkailin siellä kuunnellen tyttöjen virtsaamista ja ulostamista. Eräänä päivänä sitten menin hieman ennen koulun päättymistä yhteen kopeista ja tarkkailin oven alapuolisesta raosta, josko Sari ilmestyisi. Hän ilmaantui tarkkaan viisi minuuttia sen jälkeen, kun kello oli soinut ja odottamattoman onnekkaasti astui minun viereiseeni koppiin. Onneni ei loppunut edes tähän, vaan kuunneltuani Sarin pitkät pissat - hän todella pissasi kerran päivässä, päättelin - ja pyyhkiessäni spermaani vessan katosta huomasin pahvinohuessa seinässä reiän. Se oli minimaalisen pieni ja vaikeasti erotettava etenkin myöhään talvi-iltapäivänä vessakopissa, jonka ainoa valo tuli sen ulkopuolelta, mutta yllätyin huomatessani, kuinka hyvin siitä näkyi sisälle viereiseen koppiin. Haukoin henkeäni ja päässäni pyöri vain yksi ajatus - minulla ei voi olla tällainen tuuri.
Seuraavat viikot ja kuukaudet vakuuttivat minut siitä, että oli jumala oli kuin olikin olemassa - Sari käytti aina samaa koppia ja minä saatoin katsella ja kuunnella, kuinka hän päätti pitkän päivän pitkällä pissalla. Havaitsin, että minun tai Sarin koppeihin ei juuri ollut pyrkijöitä mistä päättelin, että koulun "piirit" - joihin Sari oletettavasti ei kuulunut, tiesivät reiästä. Aluksi ravasin kopissa useita kertoja viikossa, mutta jossain vaiheessa aloin saada paranoiaa lietsovia katseita tietyiltä oppilailta ja päätin rajoittaa käynnit kertaan viikossa. Aina jakson vaihtuessa vakoilin Sarin koulupäivien päättymisajat ja valitsin vierailulleni päivän, jolloin hän pääsisi mahdollisimman myöhään - päivän viimeisen tunnin aikana koulu oli lähes tyhjä ja vessaan saattoi todennäköisimmin hiippailla törmäämättä muihin oppilaisiin.
Se, että tänään olin odottanut täällä jo puolitoista tuntia, ei tietenkään johtunut Sarista, tuosta säännöllisyyden perikuvasta. Olin vain työvoimatoimistossa käytyäni saanut älynväläysidean tulla saman tien tänne, jos joku satunnainen tyttö vaikka eksyisi koppiin jo ennen Saria. En minä muista tytöistä ollut juuri kiihottunut enää aikoihin, mutta silloin tällöin vaihtelu virkisti. Luonnollisesti vain katselin heitä, viikon aikana vaivalla kiveksiini säästetyn lastin uhrasin vain omalle jumalattarelleni. Tänään ketään ei ollut näkynyt ja mietin, että jos olisin tajunnut, kuinka kuuma vessakoppi tällaisena päivänä olisi, olisin mennyt kotiin odottelemaan.
Sammutin iPodini ja tungin sen kuulokkeineen housujeni taskuun. Kellon soimisesta oli kulunut neljä minuuttia eli tasan minuutin kuluttua Sari olisi täällä. Odottelin. Saria ei kuulunut. Odottelin lisää. Kello tuli 15.43 eli kello oli soinut kahdeksan minuuttia sitten. Kolmen minuutin myöhästyminen vastasi Sarin skaalalla noin kahden tunnin luistamista aikataulusta. Mietin, oliko hän kuollut tai kenties huomannut reiän seinässä ja päättänyt jättää pissaamisen koulussa kokonaan. Kello 15.45 kuulin lopulta Sarin tutut askeleet vessan ulkopuolelta. Viisi minuuttia myöhässä. Tämä saattaisi merkitä sitä, että maailma oli loppumassa. Ehkä siksi minulle oli annettu nämä onnen kuukaudet, sillä pian emme enää olisi täällä. En ehtinyt spekuloida enempää, ennen kuin Sari jo astui koppiinsa. Sentään edelleen siihen samaan, joten ehkä pelastuisimme. Nousin pöntöltä ja siirryin reiälle.
Katselin, kuinka Sari heitti reppunsa lattialle. Heitti, kuin olisi halunnut purkaa suuttumustaan. En ollut koskaan edes kuullut, että Sari olisi joskus elämänsä aikana ilmaissut suuttumusta enkä totta vie tiennyt, mitä ajatella. Sari katsoi peiliin ja hänen kasvonsa viestittivät, että hän kävi sanatonta keskustelua itsensä kanssa. Mistä aiheesta, sitä en osannut sanoa, mutta hänen ilmeensä vaihtelivat epätoivoisesta uljaan päättäväiseen ja itsevarmaan. Välillä hän painoi silmänsä kiinni ja nojasi lavuaariin, välillä hän puolittain hymyili peilikuvalleen pää pystyssä.
Sitten huomioni siirtyi muualle, kun Sari avasi vyönsä ja laski housunsa - farkut ja alushousut samalla nopealla vedolla - paljastaen peppunsa, sen josta uneksin päivin ja öin. Ihailin syvää, täydellistä persvakoa, jumalaisia pakaroita ja niiden välistä hetkittäin pilkahtavaa peräaukkoa. Penikseni jähmettyi hetkessä luunkovaksi. Sari avasi vessanpöntön, istui sille ja hengitti helpottuneesti ulos. Katsoin autuasta ilmeittä hänen kasvoillaan, kun hän avasi padot ja antoi tulla. Yleensä hän tuntui virtsatessaankin yrittävän pitää yllä kiltin tytön imagoaan ja pissata hiljaisesti, mikä onnekseni oli tämän paikan akustiikalla mahdottomuus. Tällä kertaa hän kuitenkin oli estoton ja antoi virtsan virrata valtoimenaan. Huumaava pissan lorina täytti tajuntani, suljin silmäni ja tunsin kuumien väreiden käyvän ylitseni. Tartuin esinahkaani ja aloin vedellä sitä rajusti ylös alas. Avasin silmäni katsoakseni taas pissaavaa enkeliäni, joka värisi helpotuksesta kusen virratessa hänen kauniista kehostaan pönttöön. Veivasin vehjettäni yhä kiihtyvällä tahdilla, kiihkoni kasvoi ja minun täytyi varoa, etten alkaisi äännellä.
Muutaman hetken runkattuani kuunnellen Sarin hypnoottista pissausta aloin tuntea kalussani kihelmöintiä, joka viestitti, että viikon spermasäästöni pyrkivät ulos. Jatkoin runkutustani eikä mennyt montaakaan sekuntia, ennekuin minulta tuli. Kaluni nytkähteli hervottomana lennättäen spermaani pitkin seinää, tajuntani tukkeutui, silmissäni sumeni ja hengitin syvään.
Palattuani takaisin tähän maailmaan vilkaisin Saria, jonka pissaaminen oli loppunut. Odotin hänen pyyhkivän karvoituksensa ja nousevan pöntöltä, mutta hän pysyi siinä. Hänellä oli samanlaiset pohdiskelevat kasvot kuin aiemmin peilin edessä. Hän näytti siltä, kuin olisi ottamassa suurta askelta elämässään, vuoroin ja yhtä aikaa pelokas ja toiveikas.
Sari pieraisi. Pitkään ja estottomasti, niin että koko vessatila kaikui. Sillä sekunnilla tiesin, mitä hän aikoi. Hän oli, siinä minun edessäni ja melko kirjaimellisesti, riisumassa kiltin tytön viittaa yltään. Tätä symboloivana eleenä hän aikoi tehdä jotain, mitä ei ollut koskaan tehnyt - paskantaa julkisessa wc:ssä. Hänen ilmeensä kertoi, että tästä ei ollut takaisin kääntymistä. Minun kaluni, joka ei ollut vielä ehtinyt edes kunnolla päästä veltostumisen makuun, pakkautui taas verellä viestittäen, että sirkushuvit eivät olleet vielä ohi. Ilmassa oli, paitsi Sarin perseestä tulvahtanut paskanhaju, suuren runkkausjuhlan tuntua.
Maailmassa oli yksi asia, joka oli eroottisempaa katseltavaa ja kuunneltavaa kuin virtsaava tyttö - ja se oli ulostava tyttö. Minua yksinkertaisesti kiihotti tavattomasti katsella tyttöjen helpottavan oloaan erittämällä kauniista kehoistaan kuonaa. Eritteissä itsessään ei ollut mitään järin eroottista - en pitänyt pornosta, jossa syötiin paskaa tai juotiin kusta - mutta naisen pissaaminen tai kakkaaminen tapahtumana oli kiehtova ja ihana. Tällä oli suuri vaikutus myös seksimieltymyksiini ja siihen, mitä naisen ruumiinosia pidin erityisen eroottisina. Tissit olivat mielestäni aina olleet ihan kivoja, mutta yliarvostettuja - eihän niissä ollut reikää, mihin panna ja niistä tuli vain äidinmaitoa. Suu oli enimmäkseen "entrance only" ja silloin, kun sieltä jotain tuli ulos, se oli sylkeä tai oksennusta oksennusta, mikä ei kiehtonut. Pillu oli - yhtä poikkeustapausta lukuun ottamatta - kiinnostanut tasan niin kauan kuin olin luullut emättimen ja virtsaputken olevan yksi ja sama. Nyt tiesin, että himoitsemaani pissa-aukkoon mahtuisi vain erikoisvälineitä käyttäen ja sieltä toisesta tuli vain lapsia ja kuukautisverta, missä en nähnyt erotiikkaa. Seksi siis merkitsi minulle käytännössä synonyymisesti anaaliseksiä. Sen lisäksi, että kyseessä oli himoitsemani paskareikä, asiaan vaikutti omalta osaltaan sen sijainti pepussa, tuossa naisellisen erotiikan keskipisteessä.
Katselin ja kuuntelin. Sari istui etukumarassa, silmät suljettuina, ja päästi toisen pitkän ja kovan pierun. Tartuin kaluuni lujalla otteella, kiima alkoi kasvaa ylettömiin mittoihin. Sari piereskeli muutaman kerran, sitten se loppui. Näin Sarin ilmeestä, että tavaraa oli tulossa. Hän kurtisti otsaansa, sitten voihkaisi ja kuulin, kuinka suuri paskapötkö mätkähti pöntön pohjalle. Sari avasi silmänsä ja hänen ilmeensä oli usvaisen levollinen, kuin orgasmin saaneella. Tilanne oli ylitsepääsemättömän eroottinen ja aloin runkata kaluani kiihkeämmin kuin koskaan.
Sari piereskeli taas ja alkoi uudelleen ulostaa. Tällä kertaa häneltä tuli useita pienempiä pötköjä, jotka nekin mätkähtelivät kuuluvasti pönttöön. Ennen kuin ehdin tajuta mitään, toinen orgasmini saapui. Maailmani musteni hetkeksi ja tunsin penikseni jännittyvän toistuvasti, sylkien spermaa valtoimenaan.
Kun laskeuduin taivaastani, Sari pyyhki jo taivaallista persettään, joka vaatikin noin puoli rullaa paperia, ennen kuin oli kunnolla puhdas. Katselin, kuinka Sari veti housunsa ylös, laittoi vyönsä kiinni, poimi reppunsa lattialta, laittoi sen selkäänsä ja lähti pois.
Join vettä lavuaarista, huuhtoen samalla hikisiä kasvojani ja fiilistelin vielä äskeisen tapahtumaketjun lumoissa. Olin aivan varma, että Sari oli hylännyt kiltin tytön roolinsa ja mietin, mitä tämä merkitsisi. Se voisi tarkoittaa sitä, että jatkossa hän ravaisi vessassa pitkin päivää, eikä enää päivän päätteeksi ilmestyisi tänne. Se voisi myös merkitä, että hän ei enää neuroottisesti käyttäisi aina samaa koppia. Toivoin kuitenkin vielä pääseväni tirkistelemään häntä, sillä jos ja kun Sarin persoonallisuusmuutos merkitsi sitä, että jatkossa hän myös paskoisi koulun vessassa, se totta vie kelpaisi minulle. Ja jos tämä oli tirkistelysessioideni joutsenlaulu, parempaa en olisi saattanut kuvitella. Sarin pierut ja paskapökäleiden mätkähtelyt kaikuivat vielä sieluni korvissa ja tulisivat pysymään muistoissani elämäni loppuun asti.
Astuin ulos vessasta. Ketään ei näkynyt enää missään, joten luultavasti pääsisin poistumaan koulusta kenenkään näkemättä. Kävelin ulos vieville lasioville ja siellä minua kohtasi yllätys: Sari seisoi ulkona katsellen sisään. Katsellen minua. Hän nousi varpailleen ja tähyili, kuin olisi odottanut minua. En aivan rehellisesti tiennyt yhtään, mitä ajatella tässä tilanteessa. Koska en osannut pelätäkään, astuin ulos.
Kävelin kohti Saria joka katsoi minua hieman pöllämystyneen näköisenä, mutta hymyillen ja näytti jostain syystä iloisesti yllättyneeltä. - Edu Koskela, otaksun. Hän muisti nimeni. Ällistyttävää, sillä käsittääkseni olin ollut ala-asteella suhteellisen näkymätön mies. En myöskään olisi välttämättä olettanut hänen tunnistavan minua näin pitkän ajan jälkeen. - Joo, olen. Parempaa sanottavaa en juuri tässä tilanteessa keksinyt. - Sä se siis olet. Mun salainen tirkistelijäni. Hän naurahti ja minä tunsin kalpenevani ja punastuvani yhtä aikaa, minkä ollut en tiennyt olevan mahdollista. Minua hävetti helvetisti, joskaan ei aivan niin paljoa, kuin olisin voinut etukäteen kuvitella. Vaistoni sanoi, ettei hän aikonut haastaa minua oikeuteen, mutta kuinka moni tästä saisi kuulla? Sarin uudessa luonteessa oli hyvät ja vaaralliset puolensa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan katsoessani Saria minulla ei seissyt. No, lievästi.
En osannut sanoa mitään. Sarin hymy leveni ja pöllämystyneisyys haihtui. - Ihan viehättävää, että se olet sä, eikä joku mun luokkani ällöttävistä paskiaisista. Vitun neokonservatiivisia perusjuntteja ja pillunmetsästäjiä koko porukka. Suoltamastaan dialogista - vai pitäisikö minun hiljaisuuteni huomioiden puhua monologista? - päätellen hän oli todellakin luonut kiltin tytön nahkansa virtuoosimaisen perusteellisesti. Hän ei puhuessaan vaikuttanut nöösiltä, joka ääni väristen suoltaa kirosanoja toivoakseen voida pukea ne päälleen kuin valepuvun, vaan tuntui, kuin hän olisi aina puhunut noin. Sarin positiivinen yllättyneisyys tirkistelijänsä henkilöllisyydestä vahvisti erektiotani ja lievitti häpeäntunnetta. - Sä varmaan mietit, kelle mä ensimmäisenä kerron tästä. Tuon ajatuksen lukemiseen ei tarvittu meediota, ajattelin. - No, mä en aio kertoa kellekään, mutta korvaukseksi siitä sä saat vastata mun kysymyksiini. Kauanko olet tirkistellyt mua? Minulla ei ollut tilanteessa menetettävää, joten olin rehellinen. - Tammikuusta asti. Siis kolme kuukautta. Enimmäkseen kerran viikossa. Sarin silmiin syttyi outo palo, jonkinlaista haltioitunutta toiveikkuutta. - Tirkisteletkö sä paljon tyttöjä, vai... ? Olisi pitänyt tietää, että Sarin kaltainen fiksu tyttö tajuaisi kysyä tätäkin. Häpeäntunne vahvistui taas, mutta vastasin totuudenmukaisesti. - Satunnaisesti olen saattanut katsella muitakin, mutta sitä on tapahtunut ehkä kolme kertaa koko aikana. Sun takiasi mä tänne olen tullut. Sari alkoi näyttää käsittämättömän onnelliselta, kuin olisi repeämässä ekstaasiin. - Mä olen siis sun unelmatyttösi? Villein seksifantasiasi ja se, josta unelmoit aina runkatessasi? Masturboit ja saat tajunnan räjäyttäviä orgasmeja aina katsellessasi mua? - Joo. En mä nykyään muuten runkkaakaan, kuin täällä sua katsellessani. Sari hymyili euforista hymyä korvasta korvaan. - Paisutat pallejasi viikon vain mua varten? - Jep. Sari sulki silmänsä ekstaattisen näköisenä, puristi kätensä nyrkkeihin ja nosti kätensä kohti taivasta, tuuletti kuin olisi juuri saanut tietää voittaneensa loton pääpotin. - Voi kristus, sä todella muutat mun koko elämän, hän sanoi puoliksi itselleen. En oikein tiennyt, mitä ajatella tästä. Sari oli ilmeisen onnellinen siitä, että tirkistelin häntä - ja että juuri hän oli seksiunelmani. Olinko minäkin hänen? Se tuntui loogisimmalta selitykseltä kaikelle, mutta en vain voinut uskoa sitä todeksi. Se alkoi kuitenkin tuntua yhä mahdollisemmalta, kun Sari käveli luokseni ja laittoi kätensä olkapäilleni. - Meidän täytyy tavata myöhemmin tänään. Mun pitää hoitaa sitä ennen erittäin tärkeitä juttuja. Selitän kaiken sitten. Jonkinlaiset treffintapaiset Sarin kanssa? Totta helvetissä halusin tavata hänet. - Milloin ja missä? - Tasan seitsemältä Muniksen edessä. - Siellä sitten. - Hienoa. Nähdään, sanoi Sari, pyörähti iloisesti ympäri ja lähti kävelemään kohti kotiaan.
Vasta kun Sari oli kadonnut näkyvistä, sain häkellykseltäni käveltyä vähän matkan päähän pysäköimäni polkupyörän luokse. Avasin lukon, hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kotiin. Matkalla mietin, mitä juuri oli tapahtunut, ja kaikki tuntui jokseenkin surrealistiselta. Ilman mitään ennakkovaroitusta Sari oli muuttunut kiltistä tuhmaksi, arvattavasta arvaamattomaksi ja kiehtovan salaperäiseksi. En uskaltanut edes arvailla, mitä ilta tarjoaisi ja maltoin tuskin odottaa kello seitsemää.
Ravintolaleipomo Munarinkeli, tuttavallisemmin Munis, oli saavuttanut nuorten keskuudessa vankkumattoman kulttisuosion hassulla nimellään ja erinomaisilla leivonnaisillaan. Kello oli viittä vaille seitsemän ja odotin kärsimättömänä Sarin saapumista. Kotona olin vetäissyt pizzan ja maannut levottomana sängylläni miettien syntyjä syviä. Mitä Sari oli tarkoittanut sillä, että muutan hänen elämänsä? Vai oliko hän minun sijastani jutellut korkeammalle voimalle? Milloin hän oli tajunnut jonkun tirkistelevän häntä? Jos aikaisemmin kuin tänään,, miksi hän oli silti tullut vessaan? En ollut varma mitä ajatella Sarista juuri nyt - oliko hän enemmän kiihottava vai pelottava. Ajatuskin siitä, että hän saattaisi haluta seksiä kanssani, sai kullini äänestämään ensimmäisen vaihtoehdon puolesta. Sen ei tarvitsisi olla edes anaaliseksiä - hän oli toinen elämäni aikana kohtaama nainen, joka sai vaginaaliyhdynnänkin tuntumaan taivaalliselta ajatukselta.
Sari ilmestyi paikalle. Hän oli vaihtanut ylleen olkapäät paljaiksi jättävän, terveen lyhythelmaisen kesämekon. Reppu oli vaihtunut käsilaukkuun. - Moi, hän tervehti hymyillen aurinkoisesti. - Moi, vastasin ja väläytin vastahymyn. - Mennään sisälle, sanoi Sari. - Mä tarjoan.
Astuimme sisään Munikseen, istuimme nurkkapöytään ja tilasimme molemmat donkelin ja ananaslimonadin. Donkeli oli valtavan kokoinen donitsin ja rinkelin parhaat puolet yhdistävä leivos, jonka Munarinkelin perustaja, paikallinen leipuriguru Sigmund Ahonen, oli jauhopäissään keksinyt. Sari alkoi jauhaa donkeliaan, ryysti limuaan ja aloitti tarinansa: - Olet ehkä huomannutkin mussa uusia puolia tänään. Olin todellakin huomannut, ajattelin, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, Sari jatkoi: - Kaikki alkoi maanantaina. Löysin siitä mun vakiovessani seinästä sen reiän, joka on sulle varmaan hyvin tuttu. Tämän sanoessaan hän hymyili, ei niinkään ilkeästi kuin hyväntahtoisesti. - Ja tottakai mä muistin välittömästi, miten viereisen vessan ovi oli viimeaikoina ollut lukossa aina perjantaisin, kun mä olen sinne mennyt. Sitten aloin tietysti muistella menneitä aikoja ja tulin siihen tulokseen, että onhan siellä ennenkin aika säännöllisesti joku ollut säännöllisesti ja aina koulun päätteeksi, kun olen yleisesti ottaen ainoa vessaan menijä. Hän piti pienen tauon, odotti että suunsa oli tyhjä ja jatkoi: - Olihan se järkytys aluksi. Seuraavana päivänä oikeastaan vasta välähti, että tämä oli jotain mitä olin odottanutkin. Hän ei jatkanut välittömästi perään ja nyt oli minun pakko avata suuni: - Odottanut? Mitä tarkoitat tuolla? - Meillä on jo pidempään mennyt äidin kanssa päin helvettiä. Ei mua ole enää aikoihin napannut tämä kiltin tytön rooli ja sisimmässäni mä kasvoin siitä ulos kai jo yläasteella. Hänen ilmeensä oli vakavoitunut ja muuttunut pohdiskelevammaksi, mutta hymy alkoi taas löytyä, kun hän jatkoi: - Olen oikeastaan jo pidemmän aikaa odottanut tekosyytä lyödä kaiken - kuten äitini sanoisi - läskiksi. Viimeisen sanan kohdalla hän teki lainausmerkit sormillaan. - Viikon aikana mä sitten mietin elämääni ja kaikkea ja päätin, että olkoon tämä viimeinen pisara. Olin järkeillyt sen tirkistelijän olevan joku meidän luokan pilluhaukoista ja ajattelin, että tämä on mulle riittävä syy lähteä vittuun koko koulusta. Hän sanoi "pilluhaukoista" paksusti alleviivatun pilkkaavaan sävyyn, korostaen sanaa pillu. Tänään koulun lopuksi kävin kansliassa ilmoittamassa mun päätökseni. En mä siinä alkanut sen enempää jauhaa syitä, vaikka reksi kovasti yritti saada mut selittämään. Sanoin, että mä olen nyt villi ja vapaa ja sitä rataa.
Aloin pudota kärryiltä. - Villi ja vapaa? Etkö sä aio enää mennäkään kouluun? Siis mihinkään? Sari haukkasi viimeisen palan donkelia ja hörppäsi limonadinpohjat. - No en tasan. Ja tästä päästäänkin varsinaiseen asiaan. Tää päivä nimittäin merkitsee uuden aikakauden alkua meille molemmille - siis jos ja kun sä vain haluat - ja me ollaan aivan saatanan onneikkaita. Siis mähän olin olettanut sen tirkistelijän olevan joku meidän luokan vittupäistä, ja voi sitä onnea, kun se olitkin sä ja kun mä tajusin koko systeemin mahtavuuden. Olin melkoisen ymmälläni ja annoin suosiolla hänen jatkaa. - Siis mullehan toimeentulo ei tule ikinä olemaan mikään ongelma. Mulla on tämä perintökassa, joka on kulkenut mun isävainajani suvussa jo ties kuinka monta sukupolvea. Ovat lisäilleet siihen rahaa, paitsi mun isäni, joka vain tuhlasi sitä. Joka tapauksessa siellä on sellainen reilu kuusi miljoonaa euroa. Ja se on siis mun. Tänään koulun jälkeen mä ekana jätin mun poikaystäväni, sitten sanoin äidille näkemiin ja kerroin, että sun tyttäresi jää nyt eläkkeelle. Hän tuntui kovin huvittuneelta sanoessaan "poikaystäväni". Hänen suunnitelmansa alkoi hahmottua minulle, mutta halusin kuulla vielä loput. - Ja tässä sä astut kuvioon. Me ollaan unelmapari, täydelliset toisillemme. Siis. Mä tiedän tästä sun suhtautumisestasi seksiin... peppu on parasta ja vain paras kyllin hyvää, eikös niin? Kauppisaikanani olin hankkinut monien silmissä maineen joko homona tai pimeäkuuppaisena anaalifriikkinä tyrmäämällä järjestelmällisesti satunnaiset iskuyritykset, elleivät tytöt halunneet antaa minulle persettä. Eikä kukaan ollut halunnut. Ahdasmieliset ämmät. - Kakkonen on ykkönen, mutta... - Niin, kuulin että yläasteella nait sitä yhtä opoa. - Mirellaa. Mirella oli Sari-herätystä edeltäneen elämäni suurin seksifantasia, joka oli myös toteutunut. - Niin, sitä. Taisi olla aika poikkeuksellinen nainen. - No joo. Sä viet kyllä kevyesti voiton jopa siitä, eli... - No niin, äläs jatka yhtään pidemmälle, sanoi Sari ja nosti oikean kätensä pystyyn. - Juttu on nimittäin niin, että mulla on tällainen... poikkeama, joka varmaankin miellyttää sua erittäin paljon. Mä en saa orgasmia... normaalisti, sanoi Sari, tehden viimeisen sanan kohdalla lainausmerkit. - Siis ei klitoris- tai emätinorkkuja tällä tytöllä. - Mutta... jätin lauseen kesken, enkä voinut peittää hymyäni. - Kyllä. Anaaliorgasmeja. Se on aina ollut näin. Jo pikkutyttönä, ennen mä kuin tiesin mistään emättimen reiästä, tykkäsin työntää sormen peppuuni. 11-vuotiaana sain sitten ekan orkkuni tuolla metodilla.
Mitä paremmin tajusin kaiken, sitä vaikeammalta tuntui uskoa sitä todeksi. Unelmieni nainen, kaunein koskaan näkemäni ja kanssani seksuaalisesti yhteensopiva, aikoi ehdottaa minulle elämänkumppanuutta. Jos en olisi jo saanut syötyä ja juotua, olisin varmasti vetänyt jotain väärään kurkkuun ja tukehtunut.
Sari nousi tuoliltaan ja siirtyi viereeni. Hän tarttui käteeni, vieden sen mekkonsa alle. Siellä minua kohtasi iloinen järkytys: hänellä ei ollut lainkaan pikkuhousuja jalassa. Hän asetti käteni paljaan perseensä päälle. Kaluni pakkautui niin täyteen verta, että luulin sen halkeavan. Sari katsoi minua silmiin ja kysyi: - Kulta, jäätkö mun kanssani eläkkeelle? - Voi rakas, totta helvetissä jään. Vastaukseni oli tullut nopeammin kuin olin ehtinyt muodostaa yhtäkään ajatusta, mutta tiesin, etten koskaan katuisi sitä. Kaikki unelmani toteutuisivat tästä päivästä alkaen. Puristin Saria perseestä ja hän kumartui antamaan minulle intohimoisen kielisuudelman, joka kesti varmaankin minuutin.
Sarin maksettua astuimme ulos Muniksesta ja suuntasimme kohti kaupungin toista laitaa, hotelli Aurinkokalaa, josta olimme päättäneet ottaa huoneen ainakin viikonlopuksi juhlistaaksemme parisuhteemme alkua. Matkalla kelasin päässäni tätä kaikkea ja yritin saada hahmotettua, kuinka jumalattoman onnekas olin. Ilman Saria ja tätä tapahtumaketjua olisin luultavasti ollut loppuikäni työtön, köyhä ja naiseton runkkari. Nyt saisin kaiken haluamani.
Puolessa välissä matkaa pysähdyimme Hiehojoen ylittävälle sillalle. Saria pissatti ja hän halusi kusta jokeen. Sari nosti mekonhelmansa, istui sillan kaiteelle ja antoi virtsan suihkuta. - Voit toki runkata vapaasti, jos haluat, hän sanoi.
Kaluni oli kuin luuta, mutta ajattelin, että odottaisin lemmenhetkeämme hotellilla. Sen sijaan, että olisin alkanut runkata, vaihdoin aihetta: - Sä sanoit jättäneesi poikaystävästi tänään. Sari tirskahti ja alkoi hytkyä repeämispisteessä. - Haluaisitko kertoa tarkemmin? - Toki. Sun ei todellakaan tarvitse olla mustasukkainen, sillä ei se mikään poikaystävä ollut. Juhani Touhola, se papinpoika. Aloin feikata äidille - ja Juholle - seurustelevani sen kanssa sen jälkeen, kun äidin ja mun välit menivät pahoiksi. - Miten siinä niin kävi? Sari hytkyi ja tirskui taas. - No niin, nyt mä pääsen vihdoin tarinani parhaisiin paloihin. Mulla on dildo, jolla tyydytän itseäni. Viime heinäkuussa yhtenä iloisena iltana masturboituani olin nukahtanut alasti, dildo perseessä sängylleni, kun äitini paukkasi sisään herättelemään mua marjanpoimintahommiin kanssaan. No, loput osannetkin arvata. Ei mun äitini ole hihhuli tai mitään sellaista, ainoastaan armottoman tiukkapipoinen. Isäni kuoleman jälkeen se pimahti pahasti, osittain siksi että pelkästi mun perineen isäni sekogeenit ja osaltaan siksi, että tiesi mun perineen siltä aika paljon rahaa ja ymmärsi mun jossain vaiheessa tajuavan mahdollisuuteni. Se halusi musta työtätekevän kunnon kansalaisen, eikä perinnöllään elävää vapaaliitäjää. Se kunnioittaa, suorastaan palvoo normaaliutta ja nöyryyttä ja halveksii haluilleen antautumista ja hedonismia. Oli aika murskaavaa sille tajuta mun antautuneen sen kirjoissa aika epänormaaleille haluilleni. Sen jälkeen se vihdoin tajusi, etten oikeasti ollut ihan niin kiltti kuin miltä päällisin puolin näytin. Se oikein soitti Juhon vanhemmille ja ehdotti, että me alettaisiin seurustella. Ei kehdannut selittää miksi, sanoi vain haluavansa varmistaa, että mä pysyisin kaidalla tiellä ja veisasi jotain hallelujapaskaa ja ylisti Juhanin maasta taivaisiin. Ne vanhukset olivat ihan imarreltuja, uskoivat että tämä oli Juhon pyhä tehtävä ja kai Juhokin oli innoissaan, kun vihdoin sai sanoa jollekin seurustelevansa. Helppohan sen kanssa oli olla olevinaan, kun se oli niin vitun höhlä, ei vaatinut mitään huomiota, vastusti esiaviollista seksiä ja kävi eri koulua. Vaikka en piireissä ollutkaan, en usko, että kukaan meidän koulussa tiesi mun ja Juhanin olemattomasta suhteesta. Sitten Saria alkoi naurattaa todenteolla. - Tänään mä sitten kutsuin sen meille, sanoin että mulla on tärkeää kerrottava. Ei vittu... olisit nähnyt sen ilmeen, kun kerroin sille, että halusin siltä munaa nyt heti, ja perseeseen, koska saan orgasmeja vain peräsuolityydytyksellä ja että pilluun se ei saisi naida mua ikinä. Sari repesi nauramaan kyyneleet silmissä. - Se... meni ihan hysteeriseksi, huusi naama punaisena, kyyneleet silmissä, että olin vietellyt sen ja se olisi saastainen loppuikänsä, koska oli seurustellut mun kanssa. Se kutsui mua paholaisen lapseksi ja lähti ovet paukkuen, toivottaen mulle ikuista tuskaa helvetissä.
Sari nauroi hervottomasti ja minä yhdyin mukaan kuvitellessani Juhania pauhaamassa hysteerisenä Sarille. Katsoin nauravaa naistani ja tajusin jotain. Vielä aamulla olin tuntenut Sariin puhtaasti fyysistä vetoa, mutta nyt tunsin olevani aidosti rakastumassa tähän paholaisen lapseen. Se teki kaikesta entistä ihanampaa ja kiihottavampaa.
Sarin pissattua jatkoimme kohti hotellia. Kävellessämme pitkin metsän reunustamaa, harvaliikenteistä katua Sari nosti vähän väliä helmansa ylös niin, että sain ihailla hänen paljasta takapuoltaan. Kävelin aivan Sarin takana ja hänen tehdessään tämän noin kymmenen kerran olin jo niin kiihottunut, että tartuin hänen pakaroihinsa ja aloin hieroa niitä voimallisesti. Sari painautui minua vasten. Lopulta työnsin oikean käden etusormeni hänen peräaukostaan sisään ja aloin panin häntä hetken ajan sormella perseeseen. Sari huokaili nautinnosta ja tuntui lähestyvän orgasmia, mutta sanoi sitten hymyilleen. - Hei... joku voi tulla, joten jospa vaikka odotetaan hotellille. Jatkoimme matkaa, molemmat armottoman kiimaisina, malttamattomina odottaen tulevaa.
Saavuimme hotellille. Kiimastamme johtuen emme paljon jaksaneet miettiä huoneen valintaa, vaan otimme ensimmäisen portieerin tarjoaman parisängyllisen sviitin, juoksimme portaat ylös toiseen kerrokseen ja vapisevin käsin avasin huoneen oven.
Sari heitti käsilaukkunsa lattialle, heivasi parisängyn päiväpeiton jalkopäähän ja istui sängylle, potkaisen kenkänsä jalastaan. Hän katseli minua kiimasta palavin silmin, kun heittelin vaatteitani pois. Riisuuduttuani kävin vielä kusella sviitin ylellisessä vessassa ja kun palasin, minua kohtasi näky jota tunsin odottaneeni koko ikäni.
Sari oli nostanut helmansa ylös ja pyllisti kyynärpäidensä varassa sängyllä minua kohti. Tunsin penikseni seisovan kovempana kuin koskaan. Menin sängylle hänen taakseen. Aloin nuolla pitkin vedoin Sarin persvakoa ja hän värisi kiihkosta. Nousin ylös ja poimin Aquaglide-pullon hänen vierestään. Puristin liukuvoidetta sormeeni ja työnsin sen Sarin peräaukkoon, voidellen naisellisen onkalon huolellisesti. Levitin voidetta myös ennätyskovaan kaluuni.
Otin tukevan otteen Sarin pakaroista. Asetin penikseni peräaukolle ja työnsin sen sisään. Sarin peräsuoli otti minut vastaan ja tunsin sen autuaan pehmeän ja jumalaisen lämpimän syleilyn kullini ympärillä. Minulta pääsi nautinnon huokaisu ja Sarilta pitkä, kova voihkaisu.
Aloin työnnellä kaluani sisään ja ulos taivaallisessa lemmenluolassa ja tunsin vajoavani euforiseen olotilaan. Sarin peräsuoli oli kietoutunut penikseni ympärille ja aiheutti minulle nautintoa, jollaista en ollut koskaan kokenut. Sari huokaili ja voihki pitkästi ja koko ajan kovemmin. Rakastelin naistani hellästi, mutta rajusti, upottaen kaluni kerta toisensa jälkeen unelmieni takapuoleen. Muistin ulosteen mätkähtelyt vessanpöntössä ja tieto siitä, että kaikki tuo paska oli tullut samasta lämpimästä luolasta, jossa penikseni oli nyt, kiihotti minua entisestään.
Sarin ääntely muuttui jatkuvaksi ekstaattiseksi valitukseksi ja tiesin hänen orgasminsa olevan lähellä. Kiihdytin työntöjäni antaakseni hänelle maksimaalisen nautinnon. Sari alkoi huutaa suoraa huutoa ja tunsin, kuinka hänen suolensa supistui uudelleen ja uudelleen, puristaen kulliani kuin maailman pehmein ruuvipuristin. Tunsin välittömästi vastustamatonta kihelmöintiä kalussani ja noin viidennen supistuksen tullessa alkoi minun orgasmini. Tajuntani räjähti, maailmani katosi ekstaasiin ja tunsin vain, kuinka penikseni lihakset jännittyivät äärimmilleen uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Pallini tyhjenivät spermani syöksyessä syvälle rakkaani suolistoon.
Lysähdimme sängylle vierekkäin ja uupuneina. Katsoimme toisiamme silmiin onnellisina. - Tästä se lähtee. Tai lähti, sanoi Sari. - Voi jumalauta kulta, kuvittele nyt. Meidän ei koskaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin nussia toisiltamme tajut pois, jos nyt emme sitten välttämättä halua. - Tämän jälkeen olen lopullisesti varma, että taivasta ei ole, sanoin. - Tästä ei nimittäin enää elämä parane kuolemallakaan. Suutelimme pitkään ja sen jälkeen annoin vielä suudelman Sarin pepulle. Ennen nukahtamistani ehdin ajatella vain, että tästä päivästä oli alkanut todellinen elämäni.
2006 © Sunfish