Lassie on skotlanninpaimenkoira, jolla on aseenkantolupa ja yksityisetsivän lisenssi. Karl X. on valmis maksamaan 400$ Lassielle, että tämä etsisi Karlin vaimon Bethin. Pian Karlin poistuttua Lassieta ammutaan. Yksi hyökkääjistä, kulttuurisihteeri Aaltonen, kuolee. Lassie ei halua tekemisiin viranomaisten kanssa vaan pakenee.
Automatka keskeytyy Galactuksen kaapatessa Aaltosen ruumiin ja Lassien avaruusalukselleen. Aaltonen herätetään henkiin ja hänestä ja Silver-Lassiesta tehdään voimakaksikko, jonka pitää pelastaa maailmankaikkeuden kohtalo ja estää Tulevaisuusministeriön juonet.
Kosmisen voiman saanut Lassie ja Wavelet (tai Aalloke) suorittavat tutkimuksia Mansessa, kun he saavat haltuunsa erään juttuun liittyvän rikollisen pään. He menevät erään manselaisen Rhondan asunnolle tutkiakseen pään aivot ja muistot, mutta ryhmätyöhön liittyy aina työnjako...
Rhondan rinnat ovat kuin kaksi pulua. Rintojen välisessä laaksossa aistin hikeä ja jotain imelää... Nuuh, tämä nainen on ovulaatiokiertonsa siinä vaiheessa. Nipukoista saan toisenlaisen tuoksun, jauhoisen ja kuivan. Ja kaulan iho, johon jää pelkästä hengityksestä kiihkon punaisia läikkiä. Korvareiästä nousee vaikun kirpeä haju. Nuolen Rhondan silmäluomia, niissä on hiukan meikkiä ja täyteläinen maku. Rhonda tarttuu napakasti penikseeni, joka on sangen kapea ja pitkä. Nuuskin naisen mustaa tukkaa. Hiuspohja antaa hiivan, kahvin ja leivän aistimukset nenääni. Sieraimeni värähtelevät, hieron naisen niskaa ja puraisen hiukan olkapäätä.
Nostan takajalkani naisen lantionkaaren yli ja hinkkaan itseäni lämmintä ja litteää vatsaa vasten. Meillä koirilla on syvä köli, rintalastani jää Rhondan nännien väliin. Koirat on luotu neljällä jalalla kulkeviksi ja siksi meidän ruumiimme on erilainen. Ihmisten ruumis on litteä. Erilaisuutemme aiheuttaa hieman vaikeuksia, mutta olen tottunut. Monet ihmiset nyt vain haluavat sänkyyn koirien kanssa. Ehkä se on erikoisuudentavoittelua, mutta en minä kysele. Kissoista en välitä, ihminen ja koira ovat OK.
Rhondan tussu alkaa höyrytä kiimaa. Annan kostean kirsuni kulkea selkärangan urassa, jossa on samanlainen tuoksu kuin rintojen raossa, suolaisempi vain. Nuolen vasenta pakaraa ja annan paperinohuen kieleni sujahtaa kevyesti takamuksen vaossa. Tällä osastolla haisee paska, ihminen ei tätä haistaisi, mutta kuononi on 10000 kertaa tarkempi kuin ihmisen pikkuinen nykerö. Rhonda on syönyt viimeksi ilmeisesti perunoita, semmoinen hapanimelä haju. Lapsena söin mielelläni ihmispaskaa, mutta nykyään sitä saa harvoin. Voisin pyytää Rhondalta pikku palvelusta aamusella...
Käännymme kuusysiin ja Rhonda alkaa imeä jortikkaani. Hän hyväilee nukkaisen karvan suojaamia pallejani ja ihailee penistuppeni pituutta. Minä nuuhkin pimpsaa. Siinä on hekumallinen, villitsevä kutsu, elämän maku. Pitkä kieleni kiertyy torveksi, sujautan sen emättimeen. Ei hiivatulehduksia, ei valkovuotoa pitkiin aikoihin, ei polyyppejä. Tämä on priimavärkki, valmis toimeen, tahtova. Painan käpäläni kumpareen kummallekin puolen ja nuolen silmät kiinni. Mihin pystyykään tämmöinen tussu, eivätkö juuri naisellisen elimen kumeat haukahdukset ratkokin parisuhteita hämärän langettua, pillu sitoo ja päästää ja on korkein tuomarimme. Ei ole mitään muuta lakia kuin xitun laki ja niin on hyvä.
Käännän Rhondan kyljelleen ja annan kaluni kulkea hänen raossaan. Klitoris on kuin pieni ruusunnuppu. Työnnyn häneen ja puristan etutassuillani tiukasti hänen rintakehäänsä. Rhondan silmät ovat kiinni, hän tuntee minut sisällään ja ynähtelee. Hänen suunsa on auki ja erotan kaksi vahvaa etuhammasta, niiden helmiäinen hohtaa. Nuolen hänen naamaansa, kiihkon hiki on valunut otsalle. Nipistän isoilla kulmahampaillani kevyesti hänen alahuultaan. Pieni veritippa nousee iholle. Nuo lihaisat huulet... Annan lantiopuskujeni muokata Rhondaa, häntäni piiskaa hänen jalkojaan. Kaluni on kapea ja siksi nainen puristaa reisiä yhteen, pari sormea leikittelee klitoriksella, käsi liikkuu kuin kylmässä värjyvä lintu. Alan lämmetä ja minun on pakko läähättää. En voi hiota. Kieleni läpsähtelee Rhondan selkään ja kuolaa tippuu.
Minulla on vielä pari erikoisuutta. Hiljennän tahtia ja työnnän kuonollani Rhondan käden syrjään. Alan nuolla häntä samalla kun kaluni jatkaa päättäväisesti omaa työtään. Temppuni on minulle helppo, koirat ovat nelijalkaisia ja notkeita sivuille. Ihminen on litteä. Nopeasti nuolen Rhondalle orgasmin, joka saa hänen vartalonsa kaarelle, sallin itseni purkautua samanaikaisesti.
Rhonda haluaa silitellä minua, joten käännymme vatsakkain. Asento on minulle hankala, koska kapea rintakehäni ei tarjoa tukea hänen päällään. Rhonda kourii turkkiani ja repii kipeästi. Minä puren häntä olkaan ja kaulaan ja soljutan tukkaa pitkien kynsieni läpi. Pumppaan kuin kone ja läähätän. Rhonda valittaa. Saamme toisen kerran, sitten kolmannen.
Huohotan pakahtumaisillani. Rhonda haluaisi hakea minulle kupillisen vettä, mutta nyt paljastan toisen ässäni. Kalunpääni on turvonnut Rhondan sisällä eräänlaiseksi siankärsäksi. Me olemme nalkissa nyt. Lepäämme ja katselemme toisiamme. Pyyhin Rhondan hikeä turkkiini ja vuodevaatteisiin. Lopulta Rhonda jaksaa vapisevin jaloin kantaa minut lanteillaan vessaan. Siellä hän valuttaa muoviämpäriin vettä ja kiikuttaa sen takaisin makuuhuoneeseen. Puren ämpäristä reunat pois ja latkin kolmisen litraa. Alkaa helpottaa. Yritän kertoa Rhondalle, että nalkki kestää pari tuntia, mutta saan sanottua vain: -Vuh! Aalloke nukkuu eikä tulkkaa meille.
Kääriydymme peittoon ja silittelemme ja katselemme toisiamme silmiin ja juttelemme. Rhonda kertoo, miten kiva olisi, jos ihmisilläkin olisi samanlainen nalkkijuttu. Siinä ehtisi tutustua toiseen. Hänen nykyinen avokkaansa, Paavo nimeltään, on aina niin hätäinen. Tällä Paavolla on kuulemma korkea virka Tulevaisuusministeriössä ja viime aikoina se on ollut poissaoleva ja sulkeutunut. Lisäksi se syö lääkkeitä.
Alan kiinnostua. Olen nalkissa kunnon tietolähteen kanssa. Hymyilen skotlanninpaimenkoiran terävää hymyä. Galactus oli saanut hälyttäviä tietoja ensimmäiseksi juuri Paavo Rissaselta, joka oli huomannut ns. tanskalaisen anomalian kansainvälisissä BKT-tilastoissa. Rissanen oli ollut tekemässä kansainvälistä vertailua eri maiden koulutusbudjeteista, sehän on Tulevaisuusministeriön toimialaa. Hän huomasi, että Tanskan BKT:n debet ja kredit poikkesivat 80-luvulla kokonaista 5%. Minne meni puuttuva 5%? Paavo Rissanen löysi vastauksen -- tulevaisuuteen!
Rhonda on perillä Rissasen löydöistä. Rhonda selittää minulle, että ensin luomuruokaa kerättiin saastuneen tulevaisuuden tarpeisiin Tanskasta, mutta sitten siirryttiin Suomeen, joka on puhdas pohjoinen maa, jossa on tarjolla ykkösluokan luomuravintoa. Tulevaisuusministeriö soluttautui kaikkialle virkajärjestelmään taaten jatkuvan puhtaan ruuan ylituotannon. Viljaa siirrettiin suoraan ylijäämävarastoista. KGB:n ja myöhemmin Venäjän mafian kanssa yhteistyössä ollen muutti väärän nimen turvin eri paikkakunnille lukemattomia pariskuntia ja perheitä. Nämä kulkivat päivät marketeissa ja ostivat, ostivat. Rahana käytettiin seuraavan vuoden seteleitä ja kolikoita. Pankkikriisikin aiheutui Tulevaisuusministerön agnettien toiminnasta. Nämä keinottelivat ylivertaisesti, heillä oli aina tarkka tieto siitä, miten kurssit kehittyvät. Kaikki raha käytettiin maataloustuotteisiin. Ja mukana oli joukko lappalaisia shamaaneja, jotka vihasivat lantalaisten Systeemiä, kun Vuotoksen salatut seitakivet peittyivät. Shamaanit pitivät poliitikkoja marionetteinaan. E-liikekin kaatui Tulevaisuusministeriön futuurikauppaan.
Kaiken tämän aikana Aalloke nukkuu ja näkee unia maailmankaikkeuden rakenteesta. Hänen sähkömagneettinen ruumiinsa murtautuu van Allenin vyöhykkeiden läpi ja syleilee kaukaisia tähtiä. Rhonda ja minä huomaamme huoneeseen leviävän vaaleanpunaista usvaa ja kuulemme aivoissamme Aallokkeen kosmisen laulun: -AAAAA-aaaa-AAAAAA-aaaaa, ... iririririrrrrriii!
Rhonda pyytää päästä mukaan taisteluun Tulevaisuusministeriötä vastaan. Hän on vesiterapeutti koulutukseltaan ja lisäksi noita. No, mikä ettei. Elektromagneettinen entiteetti, etsiväkoira, jolla on kosminen voima, vesiterapeutti; ehkä me olemme hyvä tiimi. Ja tehtävä on valtava. Minusta on näköjään tulossa ryhmän lihas. No se sopii, koiranaivoni ovat aivan liian pienet tämmöiseen.
Tunnen, kuinka nalkki alkaa hellittää. Alan liikkua varovaisesti Rhondan sisällä ja hän puristaa minut itseään vasten. Hänen reitensä ovat selkäni molemmin puolin kuin linnun siivet. Yritän kertoa jotain, jotain tärkeää. Saan sanotuksi: -Vuh! Mutta Ronda ymmärtää ja hymyilee. Aamuun on vielä aikaa.
Copyleft: Tämän tekstin kaikki oikeudet ovat commarilla. Alkuperäinen idea kuuluu yksin hänelle, samoin kaikki tarinan sivuhaarat ja todellisuusbifurkantit.