Angelica itki katkerasti. Hänen elämänsä oli ohi. Tästä lähtien kaikki olisi vain kuoleman odottamista. Jälleen hänen mieleensä tulvivat muistot rakkaastaan, Jack Danielsista. Mies oli toki merirosvo, mutta millainen rakastaja! Hän muisti kuinka mies oli sulkenut hänet syliinsä fregattinsa kannella ja kantanut hänet huimaavan korkealle märssykoriin. Näkymä oli uskomattoman kaunis. Trooppinen aurinko paahtoi turkoosia merta ja albatrossit kaartelivat laivan ympärillä.
Mies oli painanut hänen huulilleen kuuman, kostean suudelman, ja hapuillut käsillään hänen... Muisto sai Angelican värisemään. Mutta silloin mies oli äkkiä pysähtynyt. Horisontissa näkyi toinen laiva. Ja se lähestyi nopeasti. Se oli kardinaalin sota-alus!
Jack Danielsin vaurioitunut "Seagul" ei päässyt pakoon. Isopurje oli revennyt myrskyssä, eikä sitä ollut aikaa korjata. Sota-alus sai heidät kiinni.
Angelica muisti vain hämärästi seuranneet hetket. kaikki oli käynyt niin nopeasti. Toivoton taistelu. Kardinaalin karkeat palkkasoturit olivat ottaneet heidät vangiksi. Jack Daniels oli viety Bastiljiin, jossa giljotiinin ruosteinen terä oli pudonnut hänen niskaansa. Terä oli ollut niin tylsä, että teloitus piti viimeistellä rautasahalla ennenkuin pää irtosi. Onneksi Angelica ei ollut näkemässä sitä. Hänet oli suljettu St Annen luostariin Cascognessa, eikä hänelle kerrottu mitään.
Angelica ei suostunut puhumaan mitään eikä edes syömään. Hän oli vain itkenyt hysteerisesti. Abbedissan mielestä nainen oli selvästi paholaisen riivaama joten hän määräsi tälle paastoa ja katumusharjoituksia. Angelica suljettiin luostarin länsitorniin, eristysselliin. Se sopi hänelle erinomaisesti. Hän ei halunnut enää elää.
Angelica muisti kuinka Jack oli purrut häntä hellästi korvaan ja suudellut hänen niskaansa. Jack oli viitannut pikimustaa, alastonta waziripalvelijaansa poistumaan majasta ja antoi tälle pari marihuanasavuketta. Mies poistui iloisena ja liittyi ulkona juhliviin kyläläisiin.
"Viimeinkin kahden", huokaisi Angelica. "En ikinä olisi arvannut että minusta joskus tulee aito wazirikuningatar"
"Et sinä vielä ole kuningatar.. ", sanoi Jack merkitsevästi. "Yksi pikku muodollisuus vielä puuttuu.."
Angelica oli katsonut ihmetellen Jackia, mutta tämän syvät, pähkinänruskeat silmät saivat hänen pian ymmärtämään...
Jack oli hitaasti riisunut Angelican lähetyssaarnaajamekon. Naisella ei ollut rintaliivejä eivätkä hänen marmorinvaaleat, pystyt rintansa liivien tukea edes tarvinneet. Mies oli kaatanut hänet majan tomuiselle maalattialle ja sulkenut hänet voimakkaiden käsivarsiensa syleilyyn. Miehen paino sai Angelican henkäisemään. Mies oli painanut kiihkeän suudelman hänen huulilleen, ja niskaansa. Sitten hän oli edennyt hieman alemmaksi ja kohta hän imi voimakkaasti, lähes tuskallisesti tuota tummanpunaista kohoumaa Angelican herkän maitorauhasen huipulla.
Angelica oli henkäissyt syvään ja tarrautunut mieheen innokkaasti. Hänen rintasa nousivat terhakkaasti pystyyn ja hän tunsi kuinka kuumat väristykset kulkivat hänen kehonsa lävitse. Mies oli hyväillyt häntä kaikkialta, suorastaan julkeasti. Kuinka ihanalta se olikaan tuntunut. hitaasti miehen osaavat kädet olivat kulkeutuneet alemmaksi ja pian ne tunkeutuivat hänen reisiensä väliin. Angelican värähti ja vaistomaisesti hän jännittyi. Mutta miehen lämmin katse sulatti hänen hermostuneisuutensa. Varovasti mies levitti hänen reitensä ja paljasti tuon punaisen vaon joka on naisen varjelluin salaisuus.
Muistot saivat Angelican kiihottumaan. Huomaamatta hänen kätensä kulkeutui nunnankaavun alle ja tavoitti kostean jalkovälin. Hän ei edes huomannut että alkoi yhä innokkaammin kosketella nautintojensa lähdettä. Hänen mielensä oli täynnä kuumia muistoja.
Mies oli kumartunut suutelemaan kuumaa, kiihkeästi värisevää vakoa. Varovasti hän käsitteli pientä iloista nupuraa, jonka tiesi naisen nautinnon keskukseksi. Kuumat värähdykset lävistivät Angelikan ja hän sulki silmänsä. Kun hän jälleen avasi ne, mies oli ottanut vaatteet päältään. Angelica katsoi järkyttyneenä valtavaa, sykkivää kalua, mutta jälleen miehen lempeä katse muutti hänen järkytyksensä kiihkeäksi haluksi. Pian mies oli hänen päällään ja painoi tulisen suudelman hänen huulilleen. Miehen kuuma sauva tunkeutui hänen kosteaan vakoonsa ja Angelica oli vähällä kirkaista.
Angelica menetti itsehillintänsä eikä mieskään enää pystynyt hallitsemaan itseään. He menettivät ajantajunsa. Angelican mieli täyttyi Jackin hillittömästä liikkeestä hänen sisällään. Yhtäkkiä värinä hänen sisällään kohosi huippuunsa. Hänen selkänsä jännittyi kaarelle ja hän kirkaisi. Miehen edestakainen liike muuttui yhä hurjemmaksi. Angelica ei tiennyt kuinka kauan sitä kesti. Lopulta mies lyyhistyi voipuneena hänen päälleen.
Angelica hieroi yhä kiihkeämmin vuolaana virtaavaa vakoaan. Hänen hengityksensä katkeili. Hänen kasvonsa muuttuivat helakan punaisiksi. Hänen jokainen hermosolunsa värähteli nautinnon aaltojen tahdissa. Viimein hänen huuliltaan pääsi tukahtunut kirkaisu ja hän kaatui sellinsä lattialle.
"Vai tällaisia katumusharjoituksia täällä harrastetaan", sanoi abbedissan ankara ääni.
Abbedissan julmat silmät katselivat häntä sellin luukusta. Angelicalla ei ollut aavistustakaan kuinka kauan häntä oli katseltu.
Abbedissa avasi sellin oven. "Synnistä seuraa tässä luostarissa välitön rangaistus. Olkoon se sielusi pelastukseksi, sillä muuten rangaistus seuraisi helvetissä", sanoi tuo julma nainen.
Abbedissa tarttui Angelikan nunnankaapuun ja alkoi riisua sitä. Kun Angelica vastusteli, abbedissa repi kaavun tämän yltä. Yksinkertaiset puunapit irtosivat ja vierivät lattialle. Abbedissa läimäytti Angelikaa voimakkaasti kasvoille.
"Sinä kurja syntinen", huusi abbedissa. "Teet kaiken mitä käsken tai vietät seuraavan viikon alastomana jalkapuussa"
Kyyneleet vierivät Angelican kasvoilla. Tottelevaisesti hän kuitenkin nyökkäsi. Kuukausi luostarissa oli jo opettanut hänet pelkäämään abbedissaa. Tuo armoton nainen painoi Angelican polvilleen maahan ja alkoi piiskata häntä vyöllään. Kyyneleet vierivät Angelican silmistä, mutta hän puri hampaansa yhteen eikä päästänyt ääntäkään.
"Vai yrität vielä kovettaa sielusi", sanoi abbedissa väsyttyään piiskaamiseen. "Siitä seuraa lisärangaistus".
Abbedissa mietti ankarasti sopivaa rangaistusta. Hän oli liian väsynyt jatkamaan piiskaamista, joten hän otti seinältä yhden suuren kynttilän ja sammutti sen.
"Tästä kaltaisesi kurja huora varmaan pitää", sanoi abbedissa ja iski kynttilän syvälle Angelican märkään aukkoon. Angelica kirkaisi tuskasta, mutta abbedissa jatkoi raivokasta työntelyään. Tuskasta huolimatta mekaaninen ärsytys alkoi kiihottaa Angelicaa uudestaan ja äkkiä hänen selkänsä vääntyi kaarelle ja kuuma värähdys täytti hänet. Abbedissa huomasi toimintansa tuloksen ja kiihottui odottamatta itsekin. Hän lasketui Angelican päälle ja painoi tämän maahan. Abbedissa heitti kynttilän pois, vei kätensä syvälle Angelican vakoon ja johdatti Angelican käden puolestaan oman pukunsa sisälle. He hyväilivät toisiaan kiihkeästi. Angelica riisui abbedissan kaavun, levitti tämän reidet ja alkoi nuolla naisen jalkoväliä. Neljästäkymmenestä ikävuodestaan huolimatta abbedissa oli hyvin säilynyt, kuten kurinalaista elämää viettävät usein. Angelica nuoli naisen jalkoväliä ja tämä voihki yhä kiihkeämmin nautinnon väristyksissä jotka täyttivät hänet ensi kertaa elämässään. Kun kaikki oli ohi he nukahtivat toistensa syliin.
Kun he heräsivät oli jo yö ja täysikuu paistoi kirkkaana ikkunan kaltereiden lävitse.
"Voi ei", henkäisi abbedissa.
"Mitä nyt ?", kysyi Angelica.
"Ilmiannoin kauan sitten erään noitanaisen", sanoi abbedissa. "Kun hänet poltettiin roviolla, hän uhkasi että jos koskaan teen syntiä, muutun täysikuulla jättiläishampurilaiseksi"
Samassa abbedissan sisältä pääsi hurja tuskan karjaisu. Hänen suustaan alkoi tulla vaahtoa ja verta ja hänen muotonsa alkoivat hitaasti turvota tunnistamattomiksi. Pian suusta valuva veri alkoi yhä enemmän muistaa paksua ketsuppia. Angelica kirkui hysteerisenä. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään noin hirvittävää. Abbedissan iho muuttui kärventyneeksi sämpylänpinnaksi. Hänen ruumiinsa jakautui kahteen osaan joiden välissä oli iljettävä, rasvainen jauhelihapihvi. Välistä valui sulanutta juustoa, kurkkusalaattia, iljettävää vetistä sinappia sekä halvimman lajin ketsuppia. Äkkiä jättiläishampurilainen hyökkäsi hänen päälleen. Angelica oli liian kauhuissaan paetakseen kun jättiläishampurilainen avasi rasvaisen kitansa josta kuului vertahyytävä karjaisu:
"Glööörgh!"